Oon niin fileissä uudesta tukastani (ymmärrä: värjäsin vihdoin tyvikasvun ja kaksi kylppärin hyllyä markettivärillä) että päätin vihdoin toteuttaa säännöllisin väliajoin toivotun myynutturaohjeen. Onhan niitä blogimaailma puolillaan, mutta esimerkiksi ian video on vuodelta 2008. Kahdessa vuodessa on ihan hyvin voinut tapahtua jotain mullistavaa nutturanvääntämisen saralla.

Ihan ensinnä harjataan tukka korkealle ponnarille. Mun ponnari on noin sievä siksi, että se oli ehtinyt olla nutturalla jo kahdeksan tuntia ennen purkamista, mutta sen ulkonäöllä ei oikeestaan ole mitään merkitystä, koska…

Seuraavana tulee mun lempivaihe eli julma tupeeraus ja sen hiuslakkaus. Nutturaan sopii parhaiten joku muu lakka kuin se extra strong, joka jähmettyy klimpeille jo suihkutusvaiheessa – kuvan nutturaan käytin Garnier Fructis Style Bamboo Flexiholdia, joka nimestään huolimatta on ihan käypää tavaraa. Tresemmén valkoinen jättilakkakin on testattu ja huonoksi todettu, se koppuroittaa tukan eikä jaksa pitää kovin kauan.

Kiepauta kuivunut pörrö akselinsa ympäri ja kiinnitä pinneillä läheltä latvoja. Nutturaan saa tukan paksuudesta ja pintarakenteesta riippuen menemään kolmesta kuuteen pinniä, nyrkkisääntö on kuitenkin se, että mitä enemmän tupeerausta, sitä vähemmän pinnejä ja sitä muhkeampi nuttura.

Lopputulos. Mun tukkaa on niin paljon sekä paksuus- että pituussuunnassa, että möykky alkaa olla yhtä suuri kuin pää sen alla, mutta lyhyemmästä ja ohuemmastakin tukasta saa ihan hyvän myynutturan varsinkin, jos se on ponnarivaiheessa vähän kostea.

Translation: I’ve been asked to write a tutorial for a simple bun in the style of Little My. Here it goes: lift your hair on a tight, high ponytail, back-comb and finish with hairspray (if possible, don’t choose the strongest option) and curl the furry ponytail around the bobble. Pin. You’ll need three to six pins depending on the thickness of your hair and how much have you been back-combing it. Broadly, the more you back-comb, the less pins will you need and the more voluminous will the bun be.

Minä ja metrien mittaiset inspiraatiokuvamerkinnät ei mahduta samalle mukavuusalueelle, päätin sen jo kauan sitten. Inspiraatiokuvat ovat vain tapa täyttää tyhjää tilaa, tapa sanoa että okei, tänään ei tapahtunut mitään mutten halua kertoa sitä teille tai elämäni on kurjaa, näyttäisipä se tältä. Kokeilin silti, koska kaikkea on kokeiltava.

Erehdyinkö? Kiinnostaisiko teitä jatkossakin nähdä, mistä inspiroidun päivinä, joina ei tapahdu mitään kiinnostavampaa?

Kuvat ensimmäistä lukuunottamatta weheartit:n kautta. (Me heart it.)

Eilinen oli täydellinen päivä, vaikka päässä olikin särki. Siitä lisää myöhemmin, nyt päivä  nasut.

Aamulla Kokkolassa päällä oli GT:n vaarinhousut, Vagabondin ballerinat, äidin rannepanssari, Lumin pikkulaukku ja Vilan raidallinen trikoohirvitys, jota olen käyttänyt ehkä viisi kertaa ja joka on jo sekä purkautunut helmastaan että kulunut nypyille. Kuvanlaadusta on syyttäminen sitä, joka ei vieläkään ole tilannut kaukolaukaisinta. Ja ei, en oikeasti ole noin leveä.

Illalla mökkeilin Marc Laugen mekossa, jonka nappasin matkaan Pietarsaaresta. Sen kavereina Antti Asplundin ristikoru, nahkaiset kevytconssit ja H&M:n vanhat aurinkolasit. Kuvanlaadusta on kiittäminen Piiaa, on varmaan viisainta kehittää joku taskukokoinen Piia, joka kulkee mukana ottamassa asukuvia myös silloin, kun aidolla on muuta tekemistä.

Translation: the outfits I wore yesterday. Gina Tricot harem pants, Vila tee, Vagabond flats, Lumi bag and mom’s old bracelet for wandering around a unknown city and a Marc Lauge dress, Antti Asplund necklace, H&M sunnies and Converse sneakers for having fun at a summer cottage.

Tänä aamuna pyöräilin töihin. Töissä oli jo joku. Pyöräilin kotiin ja takaisin. Äsken palasin. Söin kanasalaattia, luen kirjaa pimeässä ja kuuntelen virallista eksistentiaalinen angsti -soittolistaani. Mua väsyttää tosi tosi paljon.

Ingrid Michaelson – Keep breathing
Prince of Assyria – Tears of joy
Damien Rice – 9 crimes
Lykke Li – Tonight
Anya Marina – Satellite heart
Logh – Forest eyes
Coldplay – Fix you
Carla Bruni – Quelqu’un m’a dit
Regina Spektor – Hero
The Deer Tracks – Yes this is my broken shield
Broken Social Scene – Lover’s spit

Translation: some shoes, some existential angst and the official playlist for when you feel very existentially angsted. I think the phrase ‘existentially angsted’ doesn’t even exist. I’m tired.

Näin sen ensimmäisen kerran Oliviassa. Toisen kerran se häilähti mielessäni Seinäjoen rautatieasemalla katsellessani puolen polven korkuista sähköjäniksenpoikasta, jolla oli vaalea letti ja sateenkaarenvärinen anorakki. Oikaistessamme Ennan kanssa Kämp Gallerian Marimekon läpi kesäkuun viimeisenä sovitin sitä, mutta päätin unohtaa. Keskiviikkona Tampereella se osui taas tielleni (jos tielleosumiseksi lasketaan määrätietoinen tiedustelu myyjältä, tilaaminen Helsingistä ja vuorokausi maanista odotusta ja säpsähtelyä joka kerta, kun puhelin soi) enkä voinut enää vastustaa.

Toissapäivänä lunastin sen itselleni. Lähes läpikuultavan, valkoisen takin, joka vedetään pään yli, jossa on vetoketjullinen etutasku, joka maksoi aivan liian monta tuntia sinnikästä jäätelönpursotusta, joka saattaa hylkiä vettä muttei todellakaan suomalaista jäätävää syyssäätä, joka on Samu-Jussi Kosken viimeisestä mallistosta Marimekolle ja nimeltään Henriet, jonka alle mahtuu pöllöneulekin. Joka on vastustamaton.

Mesierkkiasussa edustavat Just Femalen toppi, Marc by Marc Jacobsin sortsit, Swedish Hasbeensin punainen laukku ja Vagabondin kengät (melkein jo vieroituin niistä. Harmi, ettette olleet näkemässä.)

Translation: my new baby by Samu-Jussi Koski for Marimekko. White, gossamer, cost too much, warm enough only in July and adorable. Today I’d have paired it with my Marc by Marc Jacobs shorts, Just Female top, Swedish Hasbeens bag and Vagabond flats – if it hadn’t been +32 outside. It was, so I had to get along without the jacket.

Tänään löysin Akateemisesta kirjakaupasta lehden, jota en uskalla lukea. En halua sen koskaan päättyvän. Karheapintainen sivu sivun jälkeen kaunista grafiikkaa, loistavia valokuvia, ajatuksenvirtaa ja polkupyöriä.

Lisäksi ostin Koskarin Marimekosta mustaharmaan pikkukukkaron. Pikkukukkarot ovat mielenkiintoisia esineitä ja  täysin kysynnän ja tarjonnan lakien ulkopuolella: keskimääräinen ihminen omistaa niitä noin kaksikymmentä yhtä elinvuotta kohti ja tarvitsee noin yhden sellaisen kahtakymmentä vuotta kohti. Sillä hetkellä, kun kaikki muut 1640 ovat kateissa.

Tänään oli minun kertani kahdessakymmenessä vuodessa. Pengoin pikkukukkaroiden koria innoissani kuin kaksivuotias ja avauduin samalla myyjälle pikkukukkaroteoriastani. Se katsoi minua huolestuneesti ja työnsi korttini lukijaan. Sarjassamme syitä, joiden vuoksi en koskaan tahdo palveluammattiin – asiakkaat, joille pikkukukkaron ostaminen on kahdenkymmenen vuoden kohokohta.

translation: the most important things of today: a little Marimekko purse and the I love you magazine I don’t want to read because I don’t want it to end. Ever.

miks oot noin nätti? Koska sun silmissä on jotain vikana. Kui pitkä oot ja paljon painat? 171 senttiä, keskimäärin 53-54 kiloa. Mistä koostuu paras aamiaiseen? Hyvästä paikasta, aamuäreydestä ja hyvästä seurasta, tarjoiluilla ei ole niin väliä. Viimeisin näkemäsi leffa? Alfie. En myönnä itkeneeni. Tämän hetken lempparibiisi? Ehkä se Pintandwefallin What is shark. Löysin bändin uudelleen selatessani vanhaa päiväkirjaani ja kyllä, rakkaus on pysyvää. Lempiblogisi? Pähkinöimmissäni seuraan Blackbirdin ja wishwishwishin päivityksiä. mitä paloja sun nominationissa on? Kenkä, onnenapila, roikkuva risti, kamera, skootteri ja Pikku Myy. mitkä ovat lempikenkäsi? Biancon gladiaattorihenkiset korkkarit, joissa kaikki oleellinen kohtaa: nätit, nahkaiset, täydelliset jalassa, kivoja muistoja riittää. luetko sanomalehtiä? Nykyään aika laiskasti, paikallisläpyskän selaan ja sarjikset nyt kun Ilkassakin on Fingerpori! mitä harrastatko? Herätin juuri henkiin juoksuharrastuksen, joka on ollut jäissä toista vuotta. Luen, kirjoitan, valokuvaan ja kai mun voisi sanoa harrastavan muotiakin. milloin aloitit bloggauksen? (onko sulla siis ollut joku toinen blogi tätä ennen ja onko se mahdollisesti luettavissa?) Aloitin blogini askartelublogina lokakuussa 2007. Yritin etsiä sitä, mutta sen paikalta löytyy nyt jonkun muun blogi. Bloggerissa sijainneen tyyliblogini olen piilottanut, ja oikein hyvä niin. mikä on mielestäsi ulkonäössäsi parasta? Jalat ja naama, en ole kaunis mutta persoonallisen näköinen. mikä on paras aika vuodesta? Syksy, huonona kakkosena kevät. onko lyriikat vai musiikilliset jutut tärkeämpiä biiseissä? Musiikilliset jutut, mutta kokonaisfiilikseen tarvitaan molempia. tykkäätkö ruskettua? Tykkään! minkä väriset sun silmät on? Valosta riippuen siniset tai tosi siniset.  onko yli-ikäisten voikukkien puhaltelu kivaa? Toki, vaikken olekaan tehnyt sitä aikoihin. minkä historiallisesti merkittävän teoksen ajattelit lukea rikoksen ja rangaistuksen jälkeen? Anna Kareninan, mummi löysi sen muuttaessaan ja lahjoitti mulle. oletko hypännyt vieraan auton kyytiin tai hukannut ainoat avaimet? Kyllä. entä pessyt hiukset sadevesiämpärissä ja kävellyt kengät pilalle? Kengille kyllä, sadevesiämpärille ei.  tykkäätkö muokata kuvat enemmän kylmän- vai lämpimänsävyiseksi? Lämpimän, kylmyys tulee kontrastisäädöistä. tykkäätkö hiuksistasi enemmän suoristettuina vai ilman? Ilman, mikäli saan ne asettumaan. kun kuuntelet englanninkielistä musiikkia, kiinnitätkö sanoituksiin yhtä paljon huomiota kuin suomenkielisissä? Kiinnitän. ootko tahallas noin söppänä? Todellakin. Tää on kaikki suunniteltua. arvostatko spurguja, miksi/miksi et? Arvostan. Ne on hienoja ihmisiä, joilla on elämänkokemusta ja taito säilyä hengissä tilanteissa, joissa monikaan ei selviäisi. mikä tekee Jonathanista(from Spotify) niin hienon ihmisen? Se ääni. Se sympaattinen ääni. mainitse joku henkilö, jota arvostat? Muuan Karo. Hieno ihminen. Melkein kuin Jonathan from Spotify.

Kuvamateriaalina viimeaikaiset syyni elää: 88 sentin limsatölkit, joiden vuoksi tein ensimmäisen vierailuni Lidliin sitten ala-astevuosien. Hyvät kirjat. Rumat siniset piknikviltit. Kaikki väljä ja raidallinen. Aurinko. Huomenna lähden Tampereeseen, heipataan jos tavataan! (=heipatkaa te, itse en uskalla)

Tässä näette hienon takin. Se maksoi kananugetit, ranskalaiset ja mansikkapirtelön Carrolsissa sekä viisi euroa kolikoina. (Suvi kirjoitti joskus, että kahden euron kolikoista tulee rikas olo. Oon täsmälleen samaa mieltä. Voi luoja sitä fiilistä, kun syötät kakskymppisen rahanvaihtoautomaatille ja laariin kilisee isoja ja kiiltäviä rahoja. Monta rahaa, vaikka laitoit vain yhden.)

Tänään oon tehnyt kaikkea hyödyllistä, esimerkiksi syönyt pimeässä keittiössä kylmiä kermaperunoita suoraan kulhosta. Ja vääntänyt polveni, taas.

Translation: here you can see a cool jacket. A cool jacket cost chicken nuggets, french fries, strawberry milkshake and five euros. I paid them as coins. I like coins. Today was a day of doing exciting and useful things like eating cold potatoes straight from the bowl. And hurting my knee again. I really can’t understand what’s the matter with it, maybe it just doesn’t like me anymore.

Syötkö vieläkin elovenamuroja? En, kiitos niiden idioottien, jotka lisäsivät kauran joukkoon kolme muuta viljaa. Millon viimeksi ostit jotain hennesiltä – ja mitä? Biksut kesäkuun ekalla viikolla hätäpäissäni, kun koko kaupunki näytti tyhjentyneen säällisistä ehdokkaista. Huono idea. Uskotko evoluutioteoriaan? En usko. Oletko antirasisti vai jotain muuta? Mielelläni ajattelisin olevani, mutta kyllä mä taidan olla alitajuisesti vähän rasisti. Mikä sinusta tulee isona? Jotain luovaa ja mahtavaa. En vain tiedä vielä, mitä. Tekisitkö videopostauksen, jos kauniisti pyytäisin? Ehkä. Kokeile. Mikä on sun ikävin muisto lapsuudesta? Se, kun menin hukkaan Korkeasaaressa…ja se kun menin hukkaan Vaasan Cittarissa. Mitä kirjoitit – jos kirjoitit – pienenä ystäväkirjojen “minä toivon tjsp”-kohtaan? Hamsteria, koiraa, kissaa, jossain vaiheessa hevostakin (en toki muistanut, että niitä oli kotona talli puolillaan. Mitättömiä pikkuasioita.) Mitä toivot, ettei kukaan sinulta kysyisi? Mitä toivot, ettei kukaan sinulta kysyisi? Oletko nirso vai kaikkiruokainen? Aika nirso. Kokeilen kyllä innoissani kaikkea, mutta suurin osa jää kokeilematta toisen kerran. Onko tyhmiä kysymyksiä mielestäsi olemassa? On. Siedätkö turhankin alkeellisia yhdyssanavirheitä? En ollenkaan, auts! Yhdyssanavirheet saa mut muuttamaan käsitykseni niiden tekijästä. Minne muuttaisit, jos voisit muuttaa aivan minne tahansa? Lontooseen sellaiseen ikivanhaan taloon kirkkaansinisen oven taa. Toisinaan myös Sydney houkuttelee suuruudellaan ja siisteydellään, mut siellä on vähän liian tasainen ilmasto mulle. Onko sinulla minkään sortin esikuvia – jos niin ketä? Ei taida olla. Ihailen luovia ihmisiä, jotka saavuttaa haluamansa, mutta mitään tiettyä esikuvaa mulla ei ole. jos kalat nousisivat maanpinnalle, olisiko niillä kaksi vai neljä jalkaa? Kolme. Ne isot sivuevät ja pyrstö. tulisko niistä ihmiset lemmikkejä? Ei tulis, kalat valloittais maailman. mikä oli lempileikkisi pienenä? Se, jossa muovidalmatialaiset joutui haaksirikkoon muumilaivalla. mistä mokasta saat kuulla yhä? Muutaman vuoden takaisista, ihailtavan tyylikkäistä vaatevalinnoistani. Vai miltä kuulostaisi haaleanliilat sukkikset, sävy (lähes) sävyyn valittu teeppari, metsänvihreä rintakoru, rannerenkaat ja itse kasattu, maailman rumin hame? mikä on lempikalasi? No klovnikala tietty. Ne on söpöjä ja riittävän kaukana. kymmenen parasta biisiä atm? Pintandwefall – What is shark, Au revoir Simone – Shadows, The Sounds – Goodnight Freddy, Regina Spektor – Us, The Smiths -  There is a light that never goes out, Coldplay – The Scientist, Prince of Assyria – Tears of Joy, Laakso – Dropout, Kate Nash – Nicest thing, Radiohead – Fake plastic trees ikävöithän mua kun oon poissassa? No todellakin. Vuodatan katkeroita kyynelejä, syön kananugetteja ja kuuntelen Michael Jacksonia kunnes palaat.

P.s. LISÄÄ SAA KYSYÄ! ASK MORE HERE!

Liisan lempilaukku ja Jeesuksen lempikengät tässä hei. Olemme tässä vain täyttämässä tyhjää tilaa ja toimimassa hyvänä selityksenä sille, miksi kuvan ottanut nimeltämainitsematon ei ole viime aikoina käyttänyt blogiinsa mitenkään liian paljon aikaa.

Olemme tässä myös tuomassa ilmi, että nyt saisi taas KYSYÄ, luvan kanssa ja kaikesta. Nimeltämainitsematon vastaa joka asialliseen kysymykseen erillisin postauksin viidellä kielellä (suomi, englanti, ruotsi, saksa, viro, ai että oon suuri kielinero). Lisäksi se suuttuu niille, jotka eivät kysy.

Translation: it’s time to ASK. In finnish, english, swedish, german, estonian. I’m going to answer every question I feel good answering, and get mad at the people that don’t ask.