Alkuhehkutit liittyen blogiin:

1. Haa haa, niin vaan sain sen 20 postausta huhtikuun puolella täyteen! Syyt olla ylpeä itsestäni on näinä kovina aikoina aika harvassa, siksi tämä ensin.

2. Joku idiootti on tullut siihen tulokseen, että blogissani on hyvä markkinarako mm. Viagran ja eritt. imukykyisen vessapaperin mainostamiselle, ja kun roskapostikommentteja alkoi tulla viidensadan päivätahtia, päätin tehdä asialle jotain: soitin enookille. Jos kommentoinnissa on jotain häröä, esimerkiksi sellaista kuin että ette pysty kommentoimaan, heittäkää meiliä osoitteeseen lafi93@hotmail.com, niin teen asialle jotain. Soitan uudelleen enookille.

3. Millaisissa listoissa on muka vaan kaksi kohtaa? Ei minkäänlaisissa. Siispä tässäkin on kolme, tidadimppamppaa.

Meillä oli tänään koulussa naamiaiset. Mä olin totta kai uhrannut noin kaksi ajatusta koko asialle, kunnes eilen liikuntatunnilla, suu täynnä hiekkaa ja jumppapallojalkapallo vaarallisesti kiljuvista tytöistä kimpoillen koin valaistumisen. Sitten kaasutin Seppälään ja markettiin ostamaan tukkaväriä, jonka Jonna the tuleva kampaaja sai luvan lätkiä päähäni (hyvin lätkikin) , töihin ja annirindoun postilaatikon kautta Jonnalle (jolla on muuten edelleen noin puoli omaisuuttani, mm. hammasharja ja lompakko, koska en saanut aikaiseksi tuoda niitä sieltä aamulla pois) ja  the ultimate etmuutenvarmaantunnista -naamiaisasu oli ei millään tasolla valmis, mutta lähempänä kuitenkin mitä ennen sitä. Kattokaa nyt, ihan kuin kaksi seepraa! Ja kaikkihan on katsoneet Madagaskar kakkosen..?

Ihan alin kuva (c) Miii, taustalla joku satunnainen sumea seiska + lähes viehättävän viihtyisä koulumme, ja asuunhan kuului:

Mekko – Avocado, Australiasta
Legginsit – Seppälä
Ballerinat – Marco Tozzi
Bolero – maman, Only
Medaljonki – mummin

Ostin eilen mustat legginsit ihan vaan tätä tarkoitusta varten, mulla kun ei ollut yksiäkään mustia legginsejä valmiina… En tajua, miten kykenen yhtä aikaa sekä shoppailemaan niin paljon että olemaan shoppailematta niitä esineitä, joita silloin tällöin tarvitsisi, esim. pyöräilykelpoista epätoppatakkia, istuvia pillifarkkuja tai…mustia legginsejä.

Annirindou muuten tulosti medaljonkiini mini-Jasperin. Vähänkö olin tavoitteellinen naamiaistelija. Ikävämpi homma oli, ettei annirindoun tulostimessa ollut muuta kuin vihreää mustetta, mutta se on pientä.

Oli ihan pakko vielä pikkuisen hifistellä Mahtavan Upean Ja Taatusti Kalliin kamerani kanssa koululla.

Huu, annirindoulla oli värisilmät. Linssivärit. Värilliset piilolinssit.

Kiitos malleilusta, suloinen Linnea! Sen kaksoissiskollakin oli btw lolitakuteet, joskin vähän punklolitammat. (Kiitos, wikipedia. Tämä oli juuri se termi, jota hainkin.)

Tää ois sellanen joka murhais ketjussa ja tään paidassa ois verijälkiä ja silleen. Tai sitten tää ihan vaan suojautuis sikainfluenssalta.

Tiesittekö, että kun annirindou oli pieni, se kirjoitti keijun kahdella jiillä ja ilman iitä?

Mites teidän vappu? Mun vappu alkaa vasta huomenna kello 16.30, kun loppuu työt. Mur. Ostan siitä hyvästä kaksi palloa.

En oikeastaan edes muista, mistä tämä höpö nettisaitti hyppäsi elämääni. Sen muistan, että jaksoin olla siitä kiinnostunut noin kahden viikon ajan (ei sinänsä mitään uutta). Pari samanlaista taaksepäin kuitenkin jälleen löysin ex-rakkauteni, ja nyt on taas kivaa.

Kyseessä on japanilainen Poupéegirl, joka mainostaa itseään ei-mitenkään-osuvasti hypercoolilla termillä ‘fashion brand community’. Poupéen ideana on…no, se paperinukkeleikki, mutta tällä kertaa kyse on jostain aika lailla monimutkaisemmasta.

Poupéessa nimittäin on tarkoituksena ostaa, myydä ja kerätä mieletön kokoelma niitä virtuaalisia paperinukkevaatteita. Rahayksikkö on ribbon (haha, ia tää on niin sun paikka!) joita kerätään laittamalla vaatekaappiin (relevantimpi käännös sanalle closet, anyone?) kuvia omista esineistä, jotka voidaan luokitella kastiin ‘fashion item’. Poupéehen kelpaavat siis kärjistettynä vaatteet, kengät, asusteet ja kaikennäköinen kosmetiikka ja lisäksi näköjään esimerkiksi pyyhkeet ja koristellut kännykät… Okei, japanilaisilla sivustoilla maan tavalla, vai miten se meni. 

Ribboneita voi näköjään myös ostaa ja kerätä ainakin päivänasukuvilla eli toisin sanoen pukemalla sen (itse suunnitellun) paperinuken ja painamalla take a snapshot. Joku ihmeellinen mielleyhtymä tulee nyt…johonkin m:llä alkaviin ja i:hin päättyviin…semmoisiin joissa niiden välissä on ‘uotiblog’.

Vaatteetkin on ihan oikeasti hienoja ja muodikkaita, eli kaikkea löytyy jumpsuiteista lähtien ja coctailmekkoihin päättyen. Jos lapsettaa ja jossain mielenhäiriössä rekisteröidytte, muistakaa pyytää kaveriksi Myy Maaria!

(Niiin, siis tältä näyttää Myy Maaria + sen ihana lemmikkilintu + matkatelkkari, jonka antennit on oikosulussa mutta josta näyttäisi kuitenkin tulevan jotain jännähköä)

Kuvituksena (siis Myy Maarian + yliluonnollisen matkatelkkarin lisäksi) omia poupeefotojani.

Huomenna on jotain jännää tiedossa sitten!

No joo joo, mä lupasin karsia niitä yhteisöjä, mutta kun tuo nyt vaan oli ihan loistava juttu! Verbaalinen pelleily taisi ripariviikonlopulta jäädä päälle tai jotain…eihän?

Oli kyllä ihan jees isostelukaksipäiväinen, villihevoset tiukasti menossa mukana ja silleen. Ongin yhdet Ray-Banit järvestä, joka ei sitten ollutkaan siitä kohtaa ihan niin matala kuin kuvittelin (huom. keltaisissa caprihousuissa. Ripustin ne aurinkoon kuivumaan ja nyt ne eivät ole enää ihan niin kirkkaankeltaiset. Mutta kuivat. Ja se on tärkeintä) ja vedin pussillisen sipsejä, pullollisen Frissiä ja säkillisen niitä Fazerin parhaita (miinus oranget, jotka katosivat hyvinkin näppärästi parempiin vatsoihin todettuani, etten tyksi niistä) että niiltä osin ihan onnistunut viikonloppu! Odotan väsyneellä innolla kesäkuista jatkopätkää ja lisää villihevosia, hippisketsejä ja muita kummallisuuksia.

Vaietakseni viikonlopusta, may I present: työpäivä Myy Maarian kanssa. Kuvituksena kuvia…no, työpäivästä Myy Maarian kanssa.

16.00. Saavun paikalle. Mielettömästi ihmisiä. 

18.20. Katkeamaton jono katkeaa. Maagista.

18.40. Otan taiteellisia valokuvia strösselipurkeista enkä huomaa jotakuta, joka ehtii ihmetellä taiteellista valokuvaustani jopa noin kaksi sekuntia. Ubercool Nikon luultavasti pelasti tilanteen, ehkä mä näytin pikkuisen uskottavammalta sen kanssa…

19.00. Otan taiteellisia kuvia hippipissiskampauksestani.

20.30. Alan käydä epätoivoiseksi ja päätän esitellä teille lompakkoni, italiantuliaisen vm. 2007.

20.32. Löydän lompakostani vaikka mitä jännää, kuten esimerkiksi HKL:n viimekesäisen kortin, paikallisjunalipun Seven Hillsista Sydneyn keskustaan, Suprén luurankotopin silitysohjelappusen ja JC:n kuitin, jonka toinen puoli on polkaraidallinen.

20.34. Luen noin viisi sivua TSH:ta. Myyn muutaman tötterön.

20.45. Menen shokkiin, kun tyyppi, joka ensin puhuu suomea, yrittääkin äkkiä ruotsilla. Saan päähäni tasan kaksi sanaa, ‘nej’ ja ’svindlartjuvar’. En käytä kumpaakaan vaan mutisen jotain suuntaan ‘bara lite’ ja väännän sen blandningtuutin.

21.00. Otan taiteellisia kuvia Muumipeikosta. 

21.10. Alan pakkailla. Soitan iskälle.

21.12. Jostain ilmestyy kaksi miestä, jotka haluavat jäätelöä. Teen jäätelöt, vaikka ‘no siis itse asiassa mä oon laittaas jo kiinni, mut jos nyt sitten’ Hyödynnän työsuhde-etuni ja teen itselleni pehmislimpparin, namnam.

21.20. Iskä tulee hakemaan. Keskustelemme automatkalla Facebookista.

22.00. Otan ei-taiteellisen ei-asukuvan.

Itse vaalennettu mekko/tunika/jokin – Gina Tricot
Sortsit – Micmac
Sukkikset – Seppälä
Panta – kangaskauppa
Laukku – H&M
(Ballerinat – yllättäen Marco Tozzi)

Tykkäsin yksinkertaisuudesta, joka on väkipakko kun on kyse jäätelönmyynnistä. Koitapa siinä väkertää tötteröä kun röyhelöt ja rannekorut tunkevat strösselipönttöön.

Tykkään työstäni tosi paljon! Argh mikä mainos, nam mikä tosiasia.

Mites teidän sommarjobbit? Niin ja oikeaoppinen lause oli tämä.

 
Heii, ymmärsikö joku otsikon? Siis sisustin pikkuista, en sisustanut pikkuisen. Bwahahaa.

Kuten jotkut (ehkä) (edelleen) muistelevat, mulla on vireillä unelmanukkekotiprojekti. Tulee olemaankin vielä aika kauan, ainakin tällä tahdilla, mutta on niiden Louboutinien jälkeen sentään jotain tapahtunut!

Tein makuuhuoneeseen lattian vanhalla ja hyväksi havaitulla tyylillä: sitä sademetsäpuuta viipaleiksi ja vesiväriä päälle. Osmovahat on hifistelyä.

Tapettikin on taatusti happo- ja muumyrkkypitoista lasertulostettua, joka ei todellakaan kestä viittäkymmentä vuotta, mutta tarviiko sen? Voidaanko olettaa, että jaksan katsella tätä vielä en-ihan-vielä-eläkeikäisenä, saati sen jälkeen?

Ei voida. Siispä käytän myrkkytapetteja. Keskikerroksessa on sentään Dolls House Emporiumin (kallis) lattia, ehkä se kompensoi vulgääria yläkertaa. Pöllin vanhasta nukkiksesta muutamat siisteimmät kamat tähän uuteen kärsimästä vinojen pöytien ja liimatahraisten sohvatyynyjen keskellä.

Lasit Nukkelasta noin tuhat vuotta sitten, muistaakseni ~ 10 €. Olen joutunut korjaamaan vain kaksi neljästä, tällä epäonnella ihan hyvä saldo…

Kunnon askartelua palikoille -arkista leikkaaliimaatyylillä väsätyt kirjat. Mutta hei, yhdessä noista on Grimmin satuja! Ja on nuo nyt sielukkaampia mitä ne uurretut puunpalat, joita tilasin kirjojen nimellä Minimaailmasta…

Astiat joltain satunnaisilta messuilta, mittakaavat ihan päin heiniä - mutta fiilis on tärkein.

Olin taas tänään töissä. Rakastan niitä tyyppejä, jotka tilaavat pehmiscolan. Ja niitä, jotka ovat mielettömän innoissaan siitä jäätelöstä (mm. tämänpäiväinen 60-luvun rocknuorisopariskunta, joka pörräsi autolle moottoripyörällä ja tilasi kaksi pusupehmistä) En rakasta niitä tyyppejä, jotka sanovat ensin “vaniljasöänöpoimööy…” ja odottavat kunnes olen tehnyt sen vaniljan ja heittävät sitten “mä sanoin kyllä että sekoitus”.

Olen, btw, töissä vappuaaton! Ja vappuaamun! Ja juhannusaaton, aargh. Kevään ja peruskouluajan viimeisenä official biletysperjantaina aka 8.5. en aio olla töissä, vaikka mulla olisikin silloin vuoro. Pitää yrittää vaihtaa se.

En voi ymmärtää, mikä tämän kuvan (korkkarit + karkkeja pimeässä huoneessa? Hmm) idea on tai miksei niissä Fazerin parhaat -pusseissa ikinä voi olla tasaverroin kaikkea: edellisessäni oli 80 % Islanteja, sitä edeltäneessä Suomettaria eikä yhtäkään Laktaa. Elämä on epäreilua.

Eikö olekin?

Saoka haastoi minut tähän blogeissa jo ihan kiitettävästi kiertäneeseen kysymyshaasteeseen, kuvituksena eilinen asuttaja. Nyt riittäis tuota farkkuhametta, mustahan on tulossa ihan epäminä! Minä ei tykkää farkkuminareista, minän mielestä farkkuminarit on massateineille. Minä on itse asiassa aika rasittava tytskä, älkää tutustuko. Tämä on kuitenkin kiireessä aamulla kasattu sen jälkeen, kun tajusin, etten haluakaan laittaa pallohametta.

1. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
- jotakuinkin. Selviän sen kanssa, se kai tässä on tärkeintä. ^^

2. Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
- öww, tukka voisi olla vähän kohtalokkaamman tummanruskea ja takapuolta olla myös leveyssuunnassa…

3. Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?
- riparipappi, mummi ja muutama satunnainen on väittänyt nukkemaiseksi, jalkoja, hiuksia, vartaloa muutama.

4. Meikkaatko päivittäin?
- tjoo, vaihtelevissa määrin.

Rannekorut  – Ninja ja jokin maaginen paikka, josta ilmestyy välillä jotain jännää meidän nurkkiin

5. Perusmeikkisi?
- ripsari, mineraalipuuteri, kevyt rajaus yläluomelle ja huulikiilto tai vastaava.

6. Hiustesi väri & pituus?
- kummallisen kimaltelevan-auringossapunertavanruskea ja leukaan asti kerrostetut.

7. Kuinka usein…
…värjäät hiuksiasi?
- en värjää juuri nyt ollenkaan! Kummallista, eikö…

…peset hiuksesi?
- suunnilleen joka arkipäivä, pakko on että tälle harjalle jotain saa tehdyksi.

…käyt suihkussa?
- joka toinen?

…kuorit ihoasi?
- silloin, kun tuntuu erityisen ihonpuhdistusta vaativalta. Aika harvoin.

…käyt kosmetologilla?
- en ole muuten ikinä käynyt! Kulmat nypin itse, kasvohoitoakaan en ole toistaiseksi kokenut tarvitsevani. Voisi joskus kokeilla !

…poistat ihokarvojasi?
- ehh..? :D Parin viikon välein kenties.

…käyt solariumissa?
- no enpä käy sielläkään. Ruskettumisessa ilman aurinkoa ei ole mitään järkeä, vaikkei multa kysyttäisikään.

8. Miten pidät hiuksiasi?
- pallokampauksella, tuskallisilla kiharoilla tai ulospäinkäännetyllä alicemallilla.

9. Miten tukkasi on nyt?
- pannalla ylhäällä.

10. Rasvaatko ihoasi?
- nassua päivittäin, muuta osuutta tarpeen mukaan.

11. Tyypillisimmät vaatteesi?
- ööm? Noh, mekot, hameet, farkut koulussa, kotona colleget tai sortsit ja yläosana useimmiten joku turvateeppari.

Huivi – Pieces

12. Mitä sinulla on nyt ylläsi?
- farkut, Australiasta ostettu kiva raitajuttu ja tuesday- ja thursday -sukat, koska en löytänyt keskiviikkosukkia. Näin meillä säilytetään balanssi!

13. Millaiset alusvaatteet on ylläsi?
- totanoin… Punaiset.

14. Kuinka monet farkut omistat?
- hmm… Farkkuleggareita kolmet, ihan oikeita farkkuja ehkä myös kolmet.

15. Millaisia kenkiä käytit viimeksi?
- mustia kiiltonahkaballerinoja. Niin ja käpsyttelinhän mä kotona niillä korallikorkkareilla!

16. Millaista takkia pidit viimeksi?
- Vilan mustavalkoista villakangastakkia.

17. Minkälaisia rintaliivejä käytit viimeksi?
- Seppälän punaisia jollain ihme örkkimörkeillä (miksimiksi edes aloitin täyttämään tätä kyselyä?)

18. Lempikorusi?
- no Nomineissöni! Mereijan palapelikoru, Glitterin ötökkä ja hopea-Myyt on kanssa jees.

19. Käytätkö kynsilakkaa?
- aina silloin tällöin, joko punaista tai läpinäkyvää.

20. Lempihajuvetesi?
- kyllä se on toi Britney Spearsin Fantasy, ei käy kieltäminen. Niin ja sitten kun haluan vaikuttaa oikein uskottavalta, Puman Red.

21. Shampoo ja hoitoainemerkkisi?
- Erittäin hieno suomalainen. Näillä tuloilla ei Tigit biletä.

Hame – Only, sukkikset – Seppälä

22. Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?
- juuri nyt ei mitään, silloin tällöin innostun pitämään luokkasormusta.

23. Tarkkailetko painoasi?
- tällä mässäilyntarpeella kylläh.

24. Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?
- “vähän oot söpö” uusista biksuistani (??)

25. Menisitkö kauneusleikkaukseen?
- menisin, mua häiritsee ihan suunnattomasti mun korvat. Kenenkään muun mielestä niissä ei ole mitään vikaa, mutta mä en kerta kaikkiaan kykene pitämään hiuksia ylhäällä tämän kuvitteellisen piirteen vuoksi…

26. Minkälainen on meikkipussisi?
- mulla on erittäin tyylikäs pari punaisia Marimekon Kivi-meikkipusseja. Pakotin mummin tilaamaan ET:n, kun tilaajalahjaksi sai erittäin tyylikkään parin punaisia Marimekon Kivi-meikkipusseja!

27. Minkä värinen on hiusharjasi?
- metallin. Siis hopean. Teräksen?

28. Käytätkö ryppyvoiteita?
- toistaiseksi en ole tarvinnut. : D

Ballerinat – Marco Tozzi, laukku – Friis & Company

29. Montako käsilaukkua omistat?
- eh, olisiko käytössä peräti kaksi? Ensi viikonlopun missiona on uuden metsästys…

30. Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
- korvissa joo, tahtois napaan lävärin ja sitten nilkan ympärille tatuoinnin ‘quidquid latine dictum sit, altum videtur’*, joka kuvaisi elämänasennettani melko fiinisti.

31. OLETKO MIELESTÄSI TURHAMAINEN?
- no olenhan mä, tiettyyn pisteeseen asti. En mitenkään nauti päivistä, joina saa vaan olla eikä ole mitään väliä, mitä laitan päälleni, koska tykkään laittautua ja näyttää edes jossain mittakaavassa mahdollisimman nätiltä.

Haastu, Senni!

Heipä hei, ihaaotsikot, ehti jo tulla ikävä!

Tänään kaupunkeiltiin Miin kanssa. Koulumatkalla olin bongannut Seppälän näyteikkunasta vaikka mitä kivaa isoilla mekkomanifesti-julisteilla. Hyvältä kuulosti, siis kaupoille vaan!

Sniffistä, Mii ei antanut mun ostaa noita, koska sen mielestä ne ei olleet yhtään mun tyyliset (Lisää tähän jokin TT____TT:tä parempi vuolaasti itkemistä kuvaava hymiö) mutta hienot ne oli silti.

Mites se olikaan, herkkulakko tai jotain?

No teinhän mä niitä ostoksiakin. Nyt tärähtää edellä mainitun ruokaan liittyvän lisäksi kyllä myös ostoslakko, laskeskelin tuossa viimeisen kuukauden menoja ja…no, huolestuttavaksi menee. Niin ja laskekaapa huviksenne, kuinka monta/15 postausta tähän mennessä on käsitellyt ostoksia, hmm.

Mun kiintiö viime kesän muotijutuista on nyt täytetty kukkamekolla, 29,90/Seppälä. Kampaus on ainakin nätti.

Niin ja huomasin kyllä itsekin – tajuttuani vähän jälkijunassa, että hänhän se on hypähtänyt taas kuuman listan ykköseksi – että Rosalla on samanlainen. Ehkä me selvitään siitä.

Sukkikset, joiden piti olla vaaleanpunaiset mutta jotka mätsäävätkin näköjään valkoisiin kenkiin (mummisecond hand) 5,90/se samainen Seppälä.

Nyt olen sitten suorittanut myös bloggarivelvollisuuteni tämän kauden the trendin suhteen: elukkahuivi! 12,90/Pieces.

Eläinkuosit on selkeästi rajatusti kivoja: käärmekuosi erittäin ei, lepardi (joojoo, tiedän unohtaneeni yhden oon, mutta kun se on söpömpi noin!) epälepardinvärisenä jees (esim. ne Aijan Asos-ballerinat ja Hennesin harmaa kynähame on ihan nam) seepra erittäin jees.

Mulla oli muuten joskus joitain naamiaisia varten tehty seeprapuku, mutta sitten lahjoitin sen naapurin tytölle, joka piti sitä häntineen koulussa. Harmi, niistä pökistähän olisi voinut kaventaa seepraleggarit!

Tänään tein BTW lopulliset lukion kurssivalinnat. Musta tuleekin saksanopiskelija! Tajusin, että ranska olisi pitänyt opiskella verkkokurssina ja mulla oli kursseja muutenkin vähän heikosti, niin nappasin ranskat pois ja vaihdoin ne saksaan noin kahden sekunnin harkinta-ajan jälkeen. Ylppäreissä kolmen vuoden päästä tuskailen näillä näkymin äikän, enkun, ruotsin, saksan, akuankkamatikan, filosofian ja yhteiskuntaopin kanssa. Oi nam.

Niin ja on siitä ilmailulukion tittelistä jotain hyötyäkin. Mun 83. kurssi on laskuvarjohyppy. Olen sanaton.

Mites teillä?

Palasin juuri viimeiseltä isosleiriltä, vaan eihän se kolmen viikon rumakenkäviikonloppuputki siihen loppunut: pääsin kesän ykkösriparille isoseksi ja ennakkoviikonloppu on milloinkas muulloinkaan kuin ensi viikolla! Huu, nyt mun pitäisi olla ihan oikeasti iso nen…

Olen jo jonkin aikaa kaivannut uutta kaveria laukkuvalikoimaani. Joulualeista hamsteroitu tekokiiltonahka-Mic Mac ei enää pysy kasassa ilman jeesusteippiä ja se on ainoa kunnollisen kokoinen bägini – ei hyvin mene, eh?

Viime viikonlopun seinäjokeilusuunnitelma kariutui mielettömään Phil Collins -väsymykseen valvotun yön jäljiltä, mutta torstaina löytyi tämmöinen, kotoisasti naapuristamme rakkaasta Lapualta!

Friis & Companyn ihanan, suloisen (tähän valinnanvaraiset positiiviset laatusanat potenssiin kymmenen) nahkalaukun mustilla blingblingeillä kotiutti minulle Krissen äiti näpsäkkään 46,50 euron hintaan.

Tungin sinne pyjamanhousut kuvausta varten. Hyvin mahtuu.

No ei sinne ihan normipäivän koulukirjat mene, mutta keskiviikon. Niin ja se on hieno! Eiku sanoinko sen jo?

Muutenkaan laukkuvalikoimani ei ole ihan sieltä laajimmasta päästä. Olin jo täydentää sitä marianneraidoitetulla tyypillä, mutta palautin sen – ei varmaan olisi kannattanut.

Miltä maistui Friss…eikä, Friissini?

Otin asukuvat eilen. Otin asukuvat toissapäivänä. Jotenkin kummasti ne vaan jäi lätkimättä tänne ja otin asukuvat vielä tänäänkin, joten – no, mikäpä olisikaan upeampaa kuin kolmen asun kokoomapostaus! Minä keksin äkkiseltään aika montakin asiaa, mutta ei nyt takerruta siihen…

Tiistai oli jännä. Ensimmäisellä tunnilla ristin jalkani, ja uudet sukkahousut kokivat äkkikuoleman. Laatu ilmeisesti kymmenen… Mulla oli sattumalta vieläpä väärän jakson kirjat, joten sain hyvän syyn kaahata kympiltä S-markettiin. Siksi tällä kertaa jopa tiedän, mistä sukkahousuni ovat! Jännää sekin.

Oli myös aurinkoista. Halusin pukea lempparimekkoni, ja sain oikein hyvän tekosyynkin: ei sitä ole vielä uuden blogin puolella näkynyt. Onneksi en mennyt siirtelemään vanhuksia tänne, joka toinen päivä koen suurta iloa tajutessani, että hei tätäkään ei ole vielä uuden blogin puolella ollut! Samalla hyötykäytin toissapäiväisessä esiintyneen Lontoon-ötökän.

Mekko – Spirit Store
Pitkähihainen – H&M
Perhonen – Lontoosta
Sukkikset – S-market (!!)
Korkkarit – H&M

Jos ihan totta puhutaan, koulussa mulla oli mustat ballerinat (tylsää. Tylsää!) mutta koulun jälkeen vaihdoin pikapikaa korallityypit, jotka ovat – ikävä myöntää – ihan kamalat jalassa, mutta on ne vaan niin nätit.

Keskiviikkokin oli jännä. Mulle tuli paketti – josta lisää myöhemmin – ja kaverit – joista lisää edellisessä postauksessa – joista yksi sattui olemaan annirindou. Se asukuvasi.

Kyllä, istun ikkunalaudalla toisessa kerroksessa. En osannut yhdistellä uutta mustaa pallerohametta, joten ryhdyin itsetuhois…turvauduin mustaan. Mustaa mustalla. Übertylsää.

Kynähame, toppi ja jakku – H&M
Rannekoru – äipän
Ilme – I can see an UFO

Jopa tänään oli jännää. Olin koulun jälkeen Krissen kanssa etsimässä sille farkkuja naapurikylästä (kiitti kuntaliitos, ollaan nyt ainakin isompi kuin Lapua) ja kivat löytyikin. Sitten mulla oli taas kerran töitä (kerholaiseni ovat kerta kerralta hauskempia. “Kiitos Jumala, ettei enää ole dinosauruksia”) ja hiivin Miiille ruokittavaksi.

Lopuksi hoidin vielä hevoset ekaa kertaa noin sataan vuoteen, oliko ne aina noin isoja?

Takki – Vila
Teeppari – H&M
Huivi – Pieces
Hame – Only
Sukkikset – S-market (!!)
Ballerinat – Marco Tozzi

Mikä oli kivin?

Tänään oli kiva päivä! Jotain uutta tähän ainaiseen harmauteen, joka on pääasiallinen syy omeglettamiseen sortumiseen. Haluu, kukapa nyt ei haluaisi vuodattaa frettiintymystään kuulemma 87-vuotiaalle, jolla on dick? Tai kiinalaistytölle, joka ehti vuodattaa ongelmansa minulle ennen kuin ehdin edes sanoa ‘fretti’ – ongelmat, joiden jälkeen jäin sanattomaksi. Olivat sitten keksittyjä tai ei.

Niin tosiaan (ennen kuin harhauduin omeglettamiseen ja dickeihin) tänään oli kiva päivä. Mulla oli vieraita.

Tässä teille valmispatonki.

Tässä teille ihminen, jolle valmispatongin lämmittäminenkin on lähes ylivoimaista:

Filippinoseja Ben & Jerry’s -pöntöstä. Yippee! Ostin muuten taas vahingossa tuota tyhmää, olisin halunnut mieluummin macadamiaa…

“Siis mitä, pitäiskö tämän olla kiinteää?”

Jos musta ei enää kuulu, asia on selvä. Krisse tappoi mut.

Kivaa uunijäätelöä tuli, tosin en ole ihan satavarma pitäiskö sen olla ihan noin lötköä..?

Mites teidän keskiviikko?

Datasin eilen ihan pahaa aavistamattomana, kun äkkiä päähäni kilahti ajatus siitä, kuinka huvittavaa kaikki aina välillä onkaan. Tämä oivallus ajoi mut vanhoille koruvarastoilleni, jotka olen kätkenyt mahdollisimman syvälle peilipöytäni laatikkoihin, ja tässä kappaleessa oli muuten tasan yhtä paljon järkeä kuin Hetalian tunnarissa.

Jännä on bloggarin menneisyys. Katsokaa vaikka!

No niinpä. Tämä on itse asiassa enookilta, sukuni on aina suhtautunut kiitettävän suopeasti innostuksenpuuskiini.

Onko coolia vai coolia olla sininen Ichigo? KAWAII!! Olenhan sentään hänen kissansa.

Elämässä lapselle on vielä jokin idea, muistan pitäneeni tuota koko kuutosluokan, mutta entäpä purkka-automaatista arvottu elämänkatsomus (mulle osui peace)? Kaverillani oli  fur is murder -henkinen bakteerinkerääjä, ja ironista kyllä se sattui olemaan juuri se luokan metvurstiläpän heittäjä.  

Kotiseutuhenkisyys on kasvukausi, joka edeltää murrosikää. Joillain se jää päälle. Minulla ei jäänyt.

Haha, überupea oivallukseni nimikoru! Noita sai noin sata vuotta sitten markkinoilta, ja koska olin itseäni täynnä ja sitä paitsi ah-niin-mielikuvituksellinen, mainostin olevani ihana. Muistaakseni annirindou oli keiju..?

Sormuksilla on oikein historiakin: tekstillisen sain ekan TSH-leffan aikoihin ja aiheutin paniikkia sarjaan paremmin tutustuneissa väittämällä, että tämä on The Aito. En ollut siis tietoinen sormuksen ikävämmistä ominaisuuksista, heh…

Toinen taas on taattua kindermunakamaa 70-luvun alusta. Löysin sen kellarista ja innostuin aarteenmetsästyksestä noin viikoksi. Sen jälkeen tulikin karkaan kotoa -kausi… 

Hei, tämä on oikeasti hieno! Pari kesää sitten Lontoossa kiinalaisnainen hyökkäsi kimppuuni, kieputti tukkani rullille ja kiinnitti ne tällä, ja mummi sitten kustansi. Kimaltaa kivasti. Taatusti hyödynnän jatkossakin, oli sitten kuinka pikkutyttö tahansa!

Ja viimeisenä vaan ei mitenkään vähiten kammottavana: olen nyt hyyyvin muodikas. Miettikää, niittejä! Ja vaaleanpunaista! Ongin tämän sellaisesta nappaa metallihäkkyrällä -koneesta joskus vuonna kivi ja kirvesvarsi.

Millainen on teidän pimeä krääsämenneisyytenne?