mekko - Zaran lastenosasto, laukku – H&M, avoselkäinen kolmeneljäsosahihainen – H&M, leggarit – Seppälä (kiinnosti varmaan smurffisti), ballerinat – enskun vanhat, Tukholmasta (?)

Sarjassamme omituiset naamanvääntelyt ja jalkojen yhtäkkinen paksuuntuminen. Mitä niille tapahtui, ‘anorektisen laihoille jaloille’, kuten joku kiva asian ilmaisi? Tarvii varmaan ruveta käyttämään pohjepituisia legginsejä useamminkin, jos efekti on tämä.

Viime aikoina en ole ollut ihan varma. Monesti olen ollut myydä sieluni vetoketjuille ja metallirenkaille, poistunut pikavauhtia hanuri edellä senkertaisesta kaupasta ja tajunnut puolen minuutin sisään refleksini olleen oikeassa. Toisaalta useimmiten – myös kauppojen ulkopuolella, koska vietän aika ison osan ajastani myös kauppojen ulkopuolella – valitsen päälleni ja ostoskassiini kerta kerralta överimmin tyttömäistä, vaaleaa ja nättiä. Röyhelömekkoa ja sydänlaukkua.

Enkä minä tee sitä naiiviuttani. En nuoruuttani, en siksi etten ole vielä ymmärtänyt elämän realiteetteja ja tajunnut pukeutua surupukuun (ja surupukuhan on musta). Minä teen sen protestoidakseni.

Syy sekin näyttää viisivuotiaalta, jonka äiti valitsee sen vaatteet.

Aaaaah, niin kovin vapauttavaa viettää 192 tuntia ilman sitä tyyppiä, jonka mielestä Vantaasta tulee mieleen design, mmahtavat sshshhshshoppailumahdollisuudet ja uskommattttttomannn hhhhyvättt lllllihappullatt (lue: Voicea, joka soi aina töissä ja jota en osaa vaihtaa muuhun. Ei sillä että vaihtaisikaan, kun sieltä tulee puolen tunnin välein Alright, Okay, jota fanitan vaikken tunnustakaan ainakaan sulkujen ulkopuolella.)

Ensimmäinen lomapäivä (pakko hehkuttaa vielä ainakin kerran, tai ehkä kaksi) sisälsi lähinnä näitä neljää aktiviteettia.

1. Naam-io. Ryhdyin vääntämään tuohon jotain hurjan uskottavaa väännöstä sanasta ‘kasvonaamio’, kunnes tajusin että naamio = naama – a + io. Ai että mikä noteerauksellinen läpimurto…

Lainasin ohjeen banaanikauramössöön ialta, ja ei muuta sitten kuin muumikulho tiskipöytään ja sotkemaan. Ensimmäinen vaikeus kohdattiin kananmunan kohdalla – kotitaloudellisemmat kertokoot, miten valkuainen erotetaan keltuaisesta tislaamatta ja dekanteroimatta?

Naamaanlätkimisen jälkeen toinen vaikeus painoi päälle: sitä saakelin kaurapuuroa oli ihan joka paikassa hengityselimistä munakelloon ja vaadittiin kolme huolellista tukanpesukertaa, ennen kuin esimerkiksi tukkaani eksyneet möhkäleet malttoivat sieltä irrota. Lisäksi olin kahden vaiheilla, pesenkö koko mössöä pois ollenkaan vai marssinko suoraan mr. Lordin pakeille taikinat naamassa: olisin takuuvarmasti päässyt niiden uudeksi nokkahuilistiksi sillä pärställä!

Samettinen on nassu nyt. En siltikään kokeile toiste!

2. Estehyppyä. Tänään ei ollut meidän treenipäivä.

3. Asukuvausta. Pikkuveli pitää totutusta tasostaan kiinni: noteeratkaa upea kulttuurimaisema taustalla! Jos ei ollut treenipäivä niin ei kyllä naamapäiväkään: normaalisti en muistuta noin paljon Vernon-setää, enkä hirveän usein kuollutta pallokalaakaan.

4. Demikyyläystä. Bongasin itseni vain viralliselta blogilistalta (Tara Banxxin ja ian välistä, feeling famous) mutta havaitsinpa keskustelupalstan lähes icanhascheezburger.comin tasoiseksi huvittajaksi: “POJAT!MITÄ VAATTEITA ETTE VOI SIETÄÄ TYTÖILLÄ” “hyviä muoti blokeja” otsikon väläytys ja tuhannet “kumpi rumempi? Gallerialinkit” -henkiset keskustelut satoine vastauksineen ovat jotain niin surkuhupaisaa.

Nyt mässään uuniranskikset loppuun ja lähden annirindoulle, mitä te teitte tänään?

…muistatteko tuon biisin? Minä muistan. Muistan myös sen keltaisen paperin, jolle se oli kopioitu, vihreän kesän, hevoslippiksen, kivipestyt farkkuhaalarit ja sedän joka soitti haitaria noin tuhat vuotta sitten. Ah.

Anygays, viime aikoina joka tuutti MissMixistä UK:n Elleen on pursunnut Emma Watsonia. Emma Watsonin malliuraa, Emma Watsonin perhesuhteita, Emma Watsonin kimppakämppää Lontoossa, Emma Watsonin poikaystävää ja Emma-Watson-ei-ole-yhtä-kuin-Hermione-Grangeria. Olihan se odotettavissa: Radcliffe on käsitelty ja Grint ei jostain syystä vaan vedä yleisöä.

Minua ei haittaa, vaikken Watsonia kolmikosta lahjakkaimpana näyttelijänä pidäkään – katsokaa nyt sitä tyyliä!

Käsittämätön juttu, mutta…tuo kummallinen tuulitakki sopii täydellisesti tuon kummallisenihanan mekon kanssa. Eivätkä tappajakorot ole lainkaan liikaa.

Uumama, pitäisköhän munkin kokeilla yhdistää se Zaran harmaa röyhelömekko noin? Tosin kun viimeksi kokeilin sitä vyön kanssa, näytin lumiukolta…ehkä ei… (No offence, lumiukot!)

Paljettikäärmeitä ja haaremibögät. Ihana. No more to say.

“Anything with black tights is good. Love black tights”, Watson julisti Ellen haastattelussa ja minä en voi kuin olla samaa mieltä. Spotatkaa Chanel!

Suloinen mekko HBP:n ensi-illassa ja teemaansopiva sadevarjo. Mutta mikä, oi mikä on tuo kummallinen tukkaviritys?

Kivaa keskiviikkoa, tää menis nyt töihin ja sitten tällä alkais kahdeksanpäiväinen loma! Stay tuned, enskumuisku…

//editedit muoksmuoks: kuvat jälleen kerran hillittömältä kyyläyssivustolta, Zimbiosta! ♥

…tai niin mä luulin. Täällä on vallinnut viime päivinä ihan mahdoton sää; ikkunasta katsottuna taivas uhkaa lumimyrskyjä, tornadoja ja muita huvipuistolaitteita, ovesta ulosastuttuna vastaan pönkeää kunnon painostehelle. Mitä helvataa ?

En avannut sitä ovea. Yritin päälleni tällaista.

kengät – H&M
teeppari – Outfitters Nation
mekko – GT
pipa – Seppälä
kavioeläin – pikkuveljen 1-vuotislahja

Okei okei, ei ollut piposää ei, mutta näytti siltä! Niinpä rullasin äidin suuresti vihaamasta printtipaidasta hihat rynttyyn, kiskoin päälle viimekesäisen löydön GT:stä ja viimetalvisen Seppälästä -> asu, jossa voisin aavistuksen myöhemmin syksyllä käyttää myös kotioven toisella puolella. Huomatkaa muuten perin juurin keskittyneet irveet sekä mulla että Vattiinalla (…) akrobaatteilu on vaikeaa.

Kyllä mä sen catwalkpostauksenkin vielä teen, mutta mitä te voisitte tänä syksynä pukea?

Unohdettaisko se fakta, että tää on jo blogihistoriani toinen postaus tuolla samalla otsikolla? Toisaalta taas – veisataanhan se siinä biisissäkin (sävellys Nalle Puh, sanoitus Nalle Puh) kahdesti. Toimin siis täysin loogisesti! Ja sateenkaaren päästä löytyy vapaa asunto Ullanlinnasta, vuokra 2 €/kk!

Eilen satoi. Olen aina ollut sitä mieltä, että sateen pääpointti – sen lisäksi, että se poistaa turhat vesihöyryt pilvistä ja kastelee maata – on vetää kumpparit jalkaan ja lähteä venyttämään äärimmilleen termiä ‘roiskesuojattu’. Pyöriä ympyrää ja loiskia lätäköissä, katsoa sateenvarjon läpi pisaroita, kuunnella sadebiisejä, pukeutua sadevaatteisiin ja hymyillä, hymyillä kun kukaan ei näe. Viltti, suklaalevy, sohvannurkka ja hyvä kirja? Yliarvostettua, passiivista ja totaalisen epäluovaa.

oversizedfarkut – Only
myytakki – Seppälä
saappaat – maman, Cheapo
sateenvarjo – Marimekko
sydänaurinkolasit – Mic Mac

En hyppinyt lätäköissä, koska noissa kumppareissa on conversetyyliin reikä. En kuunnellut sadebiisejä, koska tällä hetkellä iPodini ammottaa tyhjyyttään. Mutta hymyilin, hymyilin ja otin huonompia kuvia kuin milloinkaan.

Ihan vaan koska satoi.

Mitkä ovat teidän itseoikeutetut sadepuuhanne?

Eilen oli se päivä kuukaudesta, jota Olavi inhoaa enemmän kuin mitään muuta. Kun söpöt sitruunankeltaiset klipsuttimet osuvat sen näköetäisyydelle (joka ei muuten ole kovinkaan laaja alue) se alkaa poukkoilla, rimpuilla, heittää puolivoltteja ja heiluttaa korviaan, ihan vain siltä varalta että tämä on se 19385 tapaturmattoman kynsienleikkauksen jälkeen seuraava kerta-se-ensimmäinenkin, jolla klipsaisen julmasti verisuonen katki ja se vuotaa kuiviin. Perheenäidit – miten te ihan oikeasti kestätte? Ja teidän ongelmat osaa vielä puhuakin?

Tällä kertaa kynsienleikkaus sujui melko kivuttomasti: jouduin nostamaan jäniinin syliini vain kolmesti, sain vain kaksi naarmua ja jouduin kuoriutumaan vain noin kahdesta pooloneuleellisesta karvaa. Meidän läskipallo alkaa kehittyä!

“Ihan turha yrittää mitään. Tää uskomattoman tyylikäs lehmäkuvioinen vessaharja suojelee mua.”

On hauska huomata, miten erilaisia pienet tyhmät karvaperseet voivat keskenään olla: muut puput, joilta olen leikannut kynsiä, ovat keskittyneet lähinnä nuolemaan käsiäni ja viheltelemään What a wonderful worldia, kun Olavi on sydänkohtauksen partaalla koko operaation ajan.

Toisaalta en ole ikinä ennen törmännyt kaniin, joka hengaisi olavimaisen rentoutuneesti missä tahansa kulkuneuvossa autosta junaan, pyöränkoriin ja takaisin. Vihaisi ja rakastaisi samoja ihmisiä kuin minä. Kyllästyisi pelkkään sylissäpötköttelyyn puolessa sekunnissa ja suuntaisi päättäväisin loikin kohti äksöniä: estehyppyä, salapoliiseilua, mopopoikien bileitä. You name it, Olavi on mukana.

Havaintoja muiden pupueläinten (obs! Ei jyrsijöiden) jännyyksistä?

Miksi, miksi miksi miksi ihmeessä alan fiilistellä aurinkolaseja vasta nyt? Kun syyskuvasto seuraa toistaan eteisen matolla ja taivas on harmaa. Kun pussilakanaan pitää taas tunkea se täkkikin. Kun Olavi on naksaissut päälle karvanlähdön, mikä on muuten se taatuin merkki kesän loppumisesta.

Tältä kuitenkin näyttää huikean mahtavan valtava aurinkolasivarastoni.

Nämä korallinpinkit H&M:n muistaakseni seitsemällä eurolla irronneet pokat löytyvät myös enskumuiskulta ja Senniltä, ja vaikka ovat koko kokoelmani halvimmat ja teoriassa värinsä, mallinsa ja laatunsa puolesta käyttökelvottomimmat, olen käyttänyt niitä tänä kesänä ja paljon.

(älkää sitten ignooratko tuota nassua, kun niin söpösti sen ihan teitä varten vääntelin! ♥)  Äidin Eyenistä mulle shoppaamat tummanvioletit kärpäslasit strasseilla on mitä psykedeelisimmät varsinkin yhdistettynä pallokalanaamaan. Lisää aiheesta alla.

Australiasta ostettuja rakkaita, viimein hajonneita ystäviä Mic Macilta paikkaamaan tulleet punaiset sydänrillit on päässä ikävämmät kuin edelliset, mutta väri on mukavammanpunainen ja hei, pitäähän sitä nyt sydänlasit olla. Taannoin olin sydänkohtauksen partaalla huomatessani, että näistä oli irronnut sanka, mutta syynä oli ilmeisesti löystynyt ruuvi. Kuka tunnustaa mönkineensä mun laukkuun ruuvimeisselin kanssa, ei se ole voinut itsestään irrota?

Ainakin nämä hassut kaverit kelpaisivat kokoelmaani täydentämään.

Aww, hampaat ja kaikki!

Okei, nuo on jo aika weirdot…

Millaiset olisivat teidän unelmarillinne?

Kuvat randomgoogletus & Asos.

…syvästi katkera ja elämänhalunsa menettänyt potteristi täällä näin vetää keuhkoihinsa ilmaa, jolla olisi tarkoitus selvitä koko HBP-leffaa käsittelevän saarnan ajan. Koska siitä saarnasta tulee pitkä ja hengenvedosta näinollen myös, katsellaan ajankuluksemme vaikka vähän kuvia leffapäivästä.

A mainoskyltti which tells the truth, vain the truth and nothing paitsi the truth.

Do I oikeasti look this lot like a rusettimarsu?

Ahh, ne ovat hurmaavat. Tai olisivat, jos korkoa olisi esimerkiksi kahdeksan senttiä neljän sijaan: nuo näyttävät tyhmältä, kuulostavat tyhmiltä ja ovat tyhmät, Annaa siteeratakseni. Halensin versioissa sen sijaan on ruskea puukorko, joka on typerin keksintö vaikkupommin jälkeen.

Mekko – Zara, lastenosasto
Sukkikset – Seppälä
Teeppari – GT
Korkkarit – DinSko
Laukku – Friis & Co

Popcornsammiomme, jonka kohdalla voin melkein käyttää yhtä mummuni mehevimmistä murresanoista: mälytöön. Mälytöön on mitä tahansa paheksuttavan suurta, mahtavaa, kallista, törkeää tai yliampuvaa, mutta sopii lähes tarkoitukseen kuin tarkoitukseenkin. (Sävy negatiivinen.)

Dodih. Nyt silmät kiinni ja avaatte ne vasta ensi rivillä, sillä aion rikkoa kuvanne söötistä ja lapsellisesta pikkumyystä: mitä helvettiä? Ymmärrän kyllä, että seitsemääsataa sivua on häjympi ahtaa kahteen tuntiin ja joojoo, muutoksia on pakko tehdä, mutta mistä tuomitusta hetkestä lähtien Harry on ollut noin omituinen? Deittaillut jästityttöjä ja hengannut metroasemilla? Jättänyt Siriuksen surematta? Ja minne, oi minne lensivät Dumbledoren silmälasit ja kaikki se hyperviisas habitus? Evanna Lynch loisti taas Lunana ja visuaalisesti taas tämäkin leffa oli hieno, mutta siinä kaikki. Hmph.

Vai voitteko väittää muuta?

En taida koskaan tulla ymmärtämään rahan todellista arvoa. Se saattaa liittyä mm. siihen, että kun torstaina, koko viikon ahkerasti rahaa käytettyäni, kävin täristen ja sormien välistä tiiraillen tsekkaamassa saldon, se näytti suuremmalta kuin sunnuntaina - kiitos pomoni, joka sopeuttaa palkkapäiväni shoppailumatkojeni mukaan. Ehkä mä kestän ne yllätysvuorot ja muut jännyydet näillä luontaiseduilla…

Saldon lihottamiseen osallistuivat mm. nämä:

Avokas-gladiaattori-korkkariasiat, aina yhtä ihanat riippumatta kuvauskulmasta, syväterävyydestä tai kuvanlaadusta. Tapsuttelin niillä Kampin Biancon peilin edessä hyvin tietoisena hintalapusta, joka huusi kahdeksaakymppiä, ja silti umpi-ihastuneena. Kävin viidessätoista sekunnissa kunnon taistelun, psyykkisin peitsin ja singoin.

Lotta: Sä et tarvitse niitä.
Myy Maaria: mutta ne on ihanat! Ja aitoa nahkaa! Ja ne on hyvät jalassa ja niitä voi käyttää syksylläkin! Korkokaan ei ole mikään tappava!
Lotta: ne maksaa paljon. Ainakin sun budjetilla.
Myy Maaria: äää, turpa kiinni, et taas aloita tuota. Mä HALUAN ne!
Lotta: sä olet NIIN lapsellinen. Miten sä aiot selvitä joskus kun muutat pois äitylin hoivista, kun shoppailet kahdeksankympin kenkiä kahden minuutin mietintäajalla?
Myy Maaria: mä EN shoppaile kahdeksankympin kenkiä. Tää on poikkeustapaus.
Lotta: Joopa joo, noin sä aina sanot. Et osta niitä, mä vien sun pankkikortin jos yrität!
Myy Maaria: mulla on käteistäkin.
Enna: tuota…ne on -50 % -hyllyssä.

KLING ja kortti lukijaan, 39,50 Biancon hyväksi ja päivä parani heti. Helppo tapaus, vai?

Paljettinen pääasia 19,90/Selected Femme. Ennan mielestä tämä näyttää mun päässä lähinnä kimaltavalta letulta, mutta se on väärässä. Oikeasti tämä on trés tyylikäs, paikallaanpysyvän pikkuisen hatun näköinen. Hair fascinatorin. Hiuslumoajan.

Funky Homo Sapiensin jätskisormus 11 €, Limbo. Mulla oli tämä tänään töissä, ja aion vakavissani ehdottaa näiden hankkimista kaikissa mahdollisissa väreissä koko työporukalle.

Pyrstöhame lähti kympillä Tampereen Ginasta. Kuten perinteistä, 34 on aavistuksen liian iso, mutta jääpä syömisvaraa!

Röyhelömekko Zaran lastenosastolta, 29,90, näyttää villalta vaikkei ole ja saa minut näyttämään muumilta, vaikken ole. Alla vadelmanpunainen tarvitsen-perusteepparin-ja-äkkiä -perusteeppari 9,90/GT.

(Kyösti 15 €, Korkeasaaren matkamuistomyymälä!) Antti Asplundin plussa (en suostu myöntämään sen kiistämätöntä risteyttä. Mutta ‘cross’ on perin monitulkintainen sana, eikö vain?) opiskelija-alennuksella 27 €, Gallant Clothes.

Kertokaa mulle, miksen ollut kuullut kaupasta sanaakaan, ennen kuin astuin sisään sen ovesta Tampereen keskustorin laidalla? Putiikki myy mm. Tiger of Swedeniä, Cheap Mondayta, Whyrediä, Swedish Hasbeensia ja löytyypä sieltä pikkuinen vintageosastokin. Kuulin myös juttuja, että hämyisenä haaveena olisi ottaa myyntiin jossain vaiheessa Asplundin vaatteitakin plussien ja purjekankaisten kassien lisäksi. Myyjäkin oli mitä mahtavin, ja kävin yhden niistä kolmesta minikeskustelusta, joiden ansiosta lyhyt shoppailureissu Tampereen keskustassa osoittautui opettavaksi.

Onnistuinko? Ostoksissa lähinnä.

Siihen kuului kivaa ruokaa kivoissa paikoissa.

Suokin kiva Cafe Vanille ja Cafe Vanillen erityisen kiva porkkanakakku…ja vakkarinesteyttäjäni, Herra Hakkaraisen omppulimsa!

Kivoja tyyppejä, kivat vaatteet ja kivat uudet kengät, joista en saanut kivoja rakkoja. Sen sijaan sain niistä perin epämukavia rakkoja.

unelmankeveä lainamekko – Topshop
pääasia, uusi myöskin – Selected Femme
bikinit alla – hätävaralöytö Seppälästä
arskat -  H&M
popot – Bianco, 39 €

 Kivaa musiikkia (19,90/Stockmann) ja kivaa turisteilua Suomenlinnassa. Ostin Korkeasaaresta ison pöllön, nimesin sen Kyöstiksi ja raahasin sitä mukanani koko viikon, ja nyt kameroissamme on suunnilleen enemmän kuvia tyyppiä Kyösti Suomenlinnassa, Kyösti raitiovaunussa ja Kyösti shoppailee kierrätysputiikissa kuin samanmoisia itsestämme. Varsinaisia muotibloggareita.

Ja kuuluihan siihen myös kivaa oi-nuoruuteni-jalot-aikakaudet -fiilistelyä Blipossa. Enskumuisku goes…joku Narutosta? Olen tullut vanhaksi, huomaattehan?

Mutta – otsikosta täytetyn puuman sulavuudella lastenlaulun sanoin jatkaakseni – nyt se on jo eilinen. Nyt on ajanmääre, johon kuuluu koti (se virallinen) Pohjanmaa, kylmyys ja pimeys, taivasta kohti mustuvat palaneen koulun jäännökset ja aamuvuoro huomenna.

Hyvää yötä!

♥ Myy Maaria

(eh, käytinkö mä juuri fn + alt + L:ää? Kas kun en toivottanut pusuja tai käskenyt pysymään tuunattuna.)