Mekko – Zara (röyhelöt piilossa), huivi – Pieces, korot – Vagabond, plussa – Antti Asplund

Tänään minä ja Piia lähdettiin sumpiille. (Lisäys jokalukijan murresanastoon: sumppi = kahvi -> lähteä sumpiille) Sumpit venyivät kolmituntisiksi ja päättyivät salkkareiden ihmettelyyn meidän sohvalle, mutta sitä ennen ehdimme jo vaikka mitä jännää.

Ihmettelin ääneen, miksi se söpö suklaaleivos piti pilkkoa joksikin kissanoksennusta muistuttavasti. Kuulemma kissanoksennusta on helpompi syödä.

Kun maailmaa oli paranneltu greippilimun ja muun lihottavan ääressä tarpeeksi kauan, siirryimme leikkipuistoon skootteroimalla, minä takana hengenvaarallisesti kiikkuen. Ihmettelen edelleen, miten minä ja mun kengät yleensä pysyttiin kyydissä, ne Vagabondit on venyneet arveluttavan löysiksi ja Piia kaahasi kuin mikäkin amis perjantai-iltana S-marketin parkkipaikan hidasteisiin.

Oli pitkästä aikaa älyttömän siistiä katsoa kuvien harmautta sinisemmälle taivaalle, nauraa viilenevällä hiekalla ja lakata hetkeksi ajattelemasta elämäni lukukokemuksia ja kiihtyvyyden ilmaisemista (joka muuten tapahtuu puolikkaalla paraabelilla, toim. huom.) Oli siistiä vain tökätä jalat kohti taivasta, koska joku älykkäämpi on keksinyt, että sillä tavalla saa paremmat vauhdit. Hypätä ja nauraa kuville, joissa näkyy joka kerta vain toinen käsi ja kirkkaanpinkin huivin pää.

Milloin te viimeksi hyppäsitte keinusta?

Tänään olin valmistautunut täyspitkään työpäivään heti täyspitkän koulupäivän päätteeksi, mutta kuinkas sitten kävikään: tsädääm, olin katsonut työvuorolistaa väärin, vuoro onkin vasta huomenna, perhe oli lähdössä Seinäjokeen syömään ja shoppailemaan luistimia (…) ja minun perjantaisuunnitelmani oli peruttu. Lähdin siis mukaan ja onnistuin pitämään shoppauslakostani kiinni, vaikka jouduin ennenkokemattoman koville Aleksi 13:n kenkähyllyllä. Miten voi olla mahdollista, että ajattelin vasta tänä aamuna sekä “hmm. Olisipa kiva omistaa kengät, joiden korko on täysin pyöreä” että “tämänvuotiset syysnilkkurini eivät kyllä ole mustat!” ja sitten henk. koht. ilkimörkökiusaajani oli käynyt tipauttamassa sinne unelmieni syystassuttimet kantisalennukseen?

Siispä päätin hyveellisesti keskittyä siihen, mitä minulla on jo, ja ostin kenkäpussin. Kyllä, kenkäpussin. Mutta katsokaa nyt sitä!

Minulla on muutamat ihanat kengät, joiden kaikkien suojana säkki olisi enemmän kuin tarpeellinen: olemassa on aika vähän halventavampaa käytöstä kuin säilöä nättejä kenkiä S-marketin muovikassissa. Päädyin kuitenkin tunkemaan siihen hölmöimmät korkkarit, jotka kaapistani löytyvät.

En tykkää peeptoesta. En välitä slingbackista enkä korosta, joka kasvaa korkeutta hamaan kantapäähän asti. Harmaa saa minutkin näyttämään harmaalta, joten mikäpä maailmassa olisi loogisempaa kuin syvä kiintymykseni tähän pariin kenkiä?

Niinpä niin. Ei mikään. *huokaus*

Mitä te kassiin tunkisitte?

Kyllä se syksy sieltä.*

Mekko – GT, teeppari – GT, koru – second hand (Pieces)

Hitaasti, varmasti, vääjäämättä ja viileät sormensa säären ympärille kietoen. Minulla on pelastussuunnitelma enkä voi kuin toivoa että se toimii: voin sinnitellä vielä hetken ohuissa sukkahousuissa, jos kiskon yläosiksi isoa ja pehmeää. Pahimman kärsimyksen yllättäessä voin kääriytyä kokonaan yläosan sisään, kuten niin monta kertaa ennenkin. Tänään ei vielä ollut pahin kärsimys.

(Koulu-)päivä pitenee ja (oikea) päivä lyhenee. Kengät edustavat sisäkuvissa mustina möykkyinä, naksin sitten sen salaman kiinni kameraan tai en. To do -listalla odottaa viisisivuinen essee (12 pt., kakkosrivinväli) kirjoista, jotka ovat vaikuttaneet minuun syvästi ja kanikin pitäisi hoitaa. Siksi siirrän vastuun jälleen kerran teille.

Kysymyshaasteisiin olen jo vastaillut ja niin kaikki muutkin, mutta kokeilematta on vielä se perinteinen kuvahaaste: kertokaa minulle, mitä kuvata, ja minä kuvaan. Palkkakuittia en, spotifysoittolistat, lavastetut goottimörköasut, lempityynyn ja aamupalan kyllä – ja paljon muuta.

Heitelkää! Hei heitelkää mua! Nyt stormataan!

*predikaatiton lause tässä yhteydessä on mielestäni täysin suvaittava tehokeino.

Olen väsynyt. Mun silmät on kipeät ja hengaan kollareissa ja velourhupparissa. Mikään ei onnistu ja ne vähätkään ei enää tunnu miltään. Juuri nyt on yllättävän vaikea uskoa, ettei kevyt hymy oikeasti vaadi kaverikseen kuin seitsemän lihasta.

Lyyti uskoo, Lyyti tietää, Lyyti hymyilee ja heiluttaa päätä niin, että kuvan tarkin osa on keittiön matto. Sumea sekin.

Annilla on nätti uusi tukka. Luentopaperit repeää sen reiän kohdalta ja Tepsi Tarrat (toimistotarvikkeita suoraan kultaiselta kasarilta) on hukassa. Esimerkitsin ehdollistumista tänään niillä Harry Potterin maahisilla, jotka säikyttivät lohikäärmeparan seinää vasten kalistimilla.

Olen kirjoittanut ihan tarpeettoman paljon ja saanut ensimmäisen kasipuolen aineesta viiteentoista vuoteen. Opettajan vika, mä olin luonnollisesti ihan yhtä loistava kuin aina ennenkin. Mutta v-äsyn-yt.

Hame – GT, teeppari – Outifitters Nation, neule – H&M, ballerinat – DinSko, lammasreppu – tuliainen Irlannista

Ja hei taas, pienet ystäväiseni, heräsin aivan teidän takianne täysin epäinhimilliseen bloggausaikaan! Sinänsä ihan virkistävää, mutta kun tarkoitus on olla 22 minuutin päästä skootterin kyydissä matkalla kohti koulua, may I present tyttöysmeemi (johon chérie vihdoin minutkin haastoi) sekä eilinen asu.

1. Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?
- basicaamuna multa menee ehkä se puoli tuntia-nelkyt minuuttia, sisältäen kymmenen minuutin vaatekriisiepätoivon, vaatteidenvalinnan, tukanpesun ja -laittamisen sekä sen, mitä naamaani lätkin. Ei aamupalaa. Meikit.

2. Tyttömäisin tapasi?
- mikä mun tavoista ei ole tyttömäinen..? Itsekseni kikattelu, punastelu, huulipunajälkien tahallinen peiliinjättäminen. Aww-reaktiot ällösöpöjen asioiden äärellä.

3. Lempihajuvesi?
- Miss Dior Chérie petti mut kun kävin nuuskuttamassa sitä Stockalla. Missä vadelmasorbetti ja popcorn? Puman Red on ihan jees, Spearsin Fantasy söpöilypäivinä.

4. Monetko kengät omistat?
- varmaa en sano, alle kolmetkymmenet.

5. Käytkö kirpputoreilla?
- harvemmin, täkäläinen kirpputori on mitä on mutta Hietsu rakas!

6. Ajatko isin ostamalla autolla?
- en nyt enkä luultavasti milloinkaan. Mähän kolaroin jo skootterillakin.

7. Nauhoitatko Salatut Elämät?
- krhm, en, mutta pikkuveli tallentaa ne digiboksille…

8. Päivittäiset kauneusrutiinisi?
- meikkaus, nassunpesu ja kosteusvoide. Tukanpesu ja, jos aion löytää tieni ulkomaailmaankin niin laittaminen.

9. Kuinka usein ostat uusia vaatteita?
- juuri tällä hetkellä olen ostoslakossa, mutta kyllä mä kuukauteen aina muutamat rätit ostan!

10. Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?
- Hesari, Seiska on turhista turhin ja Cosmoakaan ei aina jaksa.

11. Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?
- lasketaanko se verkkarijäbä Junon julisteessa?

12. Millainen on vaatekaappisi?
- liian pieni, liian täynnä ja pienemmän räjähdyksen jäljiltä kuin yleensä. Räjähdyksen jäljiltä kuitenkin.

13. Entä karkkihyllysi?
- mä olen hei omnomlakossa! Ei karkkihyllyä.

14. Panostatko sisustukseen?
- jossain määrin kyllä.

15. Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?
- err, tuossako vaihtoehdot? Ehkä sitten se poika.

16. Alusvaatemakusi?
- mä harrastan niitä Seppälän sarjishirviöalusvaatteita, mutta kun ne istuu mulle!

17. Onko mätsäys tärkeää?
- jossain määrin kyllä, en edelleenkään tue niitä hiihtohaalari-ruusutrikoo-minkkiturkki-yhdistelmiä.

18. Lukeeko Facebook -tiedoissasi harrastuksena shoppailu?
- taitaa lukea…ainakin kuvauksessa!

19. Entä lempiohjelmana Sinkkuelämää?
- eh heh, sekin. Hups.

20. Millainen on ystäväpiirisi?
- no niitä on paljon ja ne on erilaisia. On sairasta huumoria ja ihmistä, joka ei kestä sairasta huumoria. Ylipirteää ja angstista. Sopii mulle, mä kestän niitä kaikkia!

21. Vietättekö tyttöjen iltoja?
- hmm, no jos joukkoon lasketaan eilinen (pitsaa, salaattia, muroja, salkkareita ja fysiikanläksyjä, oujee) niin kyllä.

22. Mikä biisi soi tällä hetkellä?
- Lily Allen – Fuck you ja se versio, jossa fuckit on korvattu mitä ihmeellisimmillä hevosenhirnunnoilla.

23. Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?
- arskaa, keväisin tykkään siitä keveästi päivettävästä kosteusvoiteesta, joka tuoksuukin tosi hyvältä.

24. Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?
- I agree.

25. Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa, sisustussuunnittelijana, muotisuunnittelijana, lentoemäntänä tai pr-hommissa?
- nojoo… Muotisuunnittelija olisin mielelläni, miksen sisustussuunnittelijakin. Lentoemäntänä en jaksaisi.

26. Hiustuote mitä ilman et pystyisi elämään?
- Erittäin hieno suomalainen lastensampoo. \,,/

27. Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessä?
- kutakuinkin.

28. Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä?
- miksen kaikista, mielenosoitushipeillä on kivat puheenaiheet!

29. Kuinka paljon omistat vaatteita?
- ää, tuota, aika paljon? Tosin niistä on melko suuri osa sellaisia, joita en juuri käytä, jos ne lasketaan pois niin en ihan hirveästi.

30. Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?
- en, mä lakkaan kynteni ihan itse.

31. Käytätkö koruja?
- joo, mutta ei mulla mitään erityistä vakkarikorua ole. Fiiliksen mukaan.

32. Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?
- ei, suklaa ei ole erityisemmin mun lempihyödyke. Irttarit on!

33. Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?
- mulla ei ole yhtä parasta ystävää, mutta muutamalle parhaalle kyllä. :)

34. Teetkö heräteostoksia?
- esitän vastakysymyksen: mitä muita ostoksia mä teen?

35. Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?
- oota, mä mietin. …En.

Mekko – Sisters Point, frillakorkkarit – Aleksi 13, teeppari alla – H&M, harmaat. HUOM: harmaat sukkikset – Pieces

Nyt ollaan sitten virallisesti siirrytty siihen aikakauteen, jolla salaman käyttö on enemmän kuin suotavaa. Lisäksi un tarvii varmaan liittyä ian seuraan seisoskelemaan jakkaroilla, mitkä ihmeet nuo alareunan mustat möykyt on olevinaan?

Pidin kuitenkin asusta. Ja kengistä, joilla vedin urheasti koko päivän koulussa (8 tuntia) ja töissä (4 tuntia) ja saldoksi tuli nolla päkiäkipua ja nolla rakkoa! Käsittämätöntä.

Viettäkää kiva tiistai ja muistakaa iloita siitä, että Ismo selvisi!!1

Älkää huoliko, en ole siirtymässä merkityksettömiin, kauniin usvaisiin otsikkoihin. Tänään oli vain päivä, joka täytti minut kurkkua myöten pienillä piireillä ja turbokeihäänheitolla ja sai oikeasti miettimään paluuta Pariisiin. Ei sillä, että olisin joskus ollut Pariisissa.

Laihikseni viisipäiväisjuhlien kunniaksi (ja ehkä vähän senkin, että lupasin itselleni pitää viikossa yhden ruokapäivän. Ei sillä, etten söisi ruokaa muulloinkin vaan sillä, etten pidä sanasta herkku eikä karkkipäivä kuvaisi tarpeeksi hyvin yleistä omnomittamista. …Niin mutta hei, omnompäivä!) leivoin. Leivoin mausteisia muffineja, päällystin ne, söin neljä ja nyt oksettaa. Viimeisimmästä on noin neljä tuntia.

Musta tulisi loistava bulimikko ilman tätä aeronausifobiaa.

Ne ei lässähtäneet! Kuin ehkä vähän reunoilta. Mutta niille, jotka muistavat, mitä tapahtui viimeksi, kun yritin leipoa muffineita, tämä on kymmenen pisteen ja hirvimerkin (kuivaa äikäntuntiläppää) arvoinen suoritus.

Okei, pakko myöntää että kuorrute on enemmänkin nudea kuin pinkkiä, jota pikkuveli tilasi, mutta valutin siihen jo ainakin kymmenen tippaa suositusta enemmän myrkkylitkua, jota myös elintarvikeväriksi kutsutaan. Mut nudehan on nyt niin in.

Se oli parhaiten pursotettu. Ylivoimaisesti. Kunnes yritin nostaa sen pöydältä ja pohja oli liian kevyt. Takorautaiset muffinivuoat, anyone?

Syksy on ihan selvästi tullut: mulla on kurkku kipeä! Ei se sää (tänään iltapäivällä +17 ja aurinkoista) vaan se mielen- ja terveydentila. Alan kaivata sitä kautta, jolla kehtasin pitää farkkujen kanssa mm. punaharmaaraitaisia sekä vaalean oliivinvihreitä mohairsäärystimiä. Täälon kylymä!

Ehkä keskityn kuitenkin käpertymään punaiselle karvalankamatolle meidän yläkerran olohuoneeseen (jonka olen sosialisoinut kämppäni jatkeeksi nyt, kun telkkari on alakerrassa eikä näin ollen kukaan perheenjäsenistäni enää hengaa täällä. Huolestuttavaa ja perin epäakateemista) ja välttelemään heittämästä Prinsessatreenejä seinään. Miten voi ihminen, jolla on poikaystävä, valtakunta ja koti New Yorkissa, olla noin ärsyttävä hermokimppu? Mä olen tainnut kasvaa tästä ohi.

Kompensoivana lukemisena olohuoneen (sen alemman) pöydällä odottaa Juha Itkosen Kohti ja jääkaapissa on mansikka-raparperimehua ja karjalanpiirakoita. Että eiköhän se tästä.

Tänään oli pitkä, pitkä, kylmä, kylmä, harmaa, harmaa ja ärsyttävistä ärsyttävistä ärsyttävin päivä. Fysiikkaa; olin poissa viime tunnilta enkä luonnollisestikaan tiennyt _yhtään mitään_ tiheyden laskemisesta paraabelilla. Äidinkieltä; opettaja ei sitten tarkistanutkaan Punahilkka goes uutinen -läksyä ja mun kokonainen lehtisivuni oli koululusmullisesti katsottuna turhaa työtä. Psykologiaa, jonka opettaja, despootti, ei anna mun pitää hattua tunnilla. Ilmaisutaitoa, joka oli peruttu.

Lisäksi rikoin ostoslakkoani vastaan äidin rahoilla ja ostin ballerinat. En valkoisia, jotka olisin halunnut, vaan mustat, jotka tarvitsin. 25 €, Kenkä-Expertti! Se kauppa, johon lupasin olla menemättä enää ikinä milloinkaan!

Mekko – Cream, neule – Vila, hattu – annirindoun isoveljen, laukku – Puma, kengät – Ennalle epäsopivat DinSkot

Syksy näyttää parasta naamaansa ja mua vaan vituttaa (en siis näytä normaalisti noin paljon Karviselta), ei ole reilua hei! olin yökylässä annirindoulla ja talo on omituisen autio, kun velipieni on muuttanut pois. Kähvelsin (sana, jonka ongin synonyymisanakirjasta kyllästyttyäni ‘nyysimiseen’) siis sen hatun lainaksi täydentämään mekkoa, josta pidän tällä hetkellä enemmän kuin suklaasta.

Toivottavasti teillä oli kivempi päivä!

Samoin minä tänään. Miinus metsän ohdakkeinen kolkka, tämä päivä oli riittävän täynnä asioita ilman ohdakkeisessa kolkassa seisoskeluakin.

1. Ajattelin, etten oikeastaan tykkää SATC:sta. Se toistaa itseään ja samoja vanhoja kaavoja: joko kyseessä on treffit – ah, ihanaa – keskustelu tyttöjen kesken – kaamea paljastus miehestä x !!!1 – uusi keskustelu tyttöjen kesken tai ah, Big on ihana – käyttäytyypä Big omituisesti – Big pelkääkin sitoutumista! Yllättävää – raivari – ero – uudelleenpariutuminen. Siitä vaan sitten veikkailemaan, kumpi on kyseessä tässä jaksossa!

Silti olen viettänyt tästäkin päivästä ainakin kaksi tuntia katsellen tuota sarjaa. Miksi? Miksi se jaksaa kiinnostaa, vaikka noin vanhoissa jaksoissa kengätkin on kauheita?

2. Ajattelin, miten usein meiltä menee ohi jotain, mikä ehkä pitäisi huomata. Olen hokenut äidille tarvitsevani mustan patellan noin puolen vuoden ajan tasaisin väliajoin ja se muisti omistavansa Pariisista tuodun kauniin ja käärmejäljitelmällä varustetun (annan periksi) kappaleen vasta seisoessaan Mick’sin kassalla vastaava kädessä.

Ehkä elän riittävän kauan antaakseni anteeksi. Varsinkin kun sain tämän vyön.

3. Ajattelin, että ihmiset voivat muuttua. Ala-asteella meidän luokalla oli tyttö, jonka kanssa meillä oli ihan koko ajan käynnissä mahtava catfight. Suoraan sanoen pidimme vihaa pienillä tauoilla kahdeksan (??!) pitkän vuoden ajan, kunnes satuimme samaan iskoon.

Tänään olin sen tytön kanssa pitkällä lenkillä. Istuimme puistossa ja nauroimme tyhmille jutuille, kävelimme ja mietin miettineeni joskus pessimismin syvimmällä aallonpohjalla, ettei mikään muutu ikinä. Leppäkerttusukat jalassa.

4. Ajattelin, miten typerä keksintö varaava takka on. Hei haloo, takka, jossa saa polttaa vain tietyn ja typerän pienen määrän puita päivässä? Mitä multa on mennyt ohi, kun olen aina luullut että takkatulen päätarkoitus on fiilistely? Join raparperi-mansikkamehua ja jätin teen väliin.

Mitä teillä kävi mielessä?

Tänään satoi. Käänteistä jäätelönmyyjältä kyllä, mutta sateiset työpäivät ovat jotenkin erityisen siistejä: pieni jäätelövaunu, lämmin takki ja lempparihömppäkirjasarja.  Söpö kaulakoru, lätäkköjä ulkona, rankkasade ja harvat asiakkaat.

- Ei taida olla ihan paras mahdollinen pehmissää. Naurahdus.
- Ei kai sitten. Kirkasta ja tyttömäistä pimentonaurua, jota nauretaan vain töissä silloin, kun ei erityisemmin naurata.

Tällaista mulla oli sen villakankaisen takin alla. Villakankaisen? Jos kuulen vielä kerrankin samassa kertosäkeessä sanat ‘vielä’, ‘on’, ‘kesää’ ja ‘jäljellä’, lainaan jostain moukarin.

Teeppari – Gina Tricot, hame alla – Only, neuletakki – Vila  -> second hand, ököttäkoru – Glitter, helmijutut – ihmisikä sitten joululahjaksi, herrainkengät – Vagabond, leggarit – Vero Moda

Rakastan noita legginsejä, toisin kuin tuota kuvausreissua – vielä tavallistakin märempää ja tuhoisampaa kameraparalleni. Hukkasin linssinsuojukseni ja paikansin sen viiden minuutin kuluttua mutaisimpaan ohittamaani mutalätäkköön. Eikö mulla ole tarpeeksi kokemusta Murphyn laista tajutakseni etsiä sieltä ensin?

Toisaalta taas luultavasti niihin kuuluu myös jotain sellaista, jonka mukaan etsimäsi tavara on aina siellä mistä viimeisenä etsit.

Veeran siisti kattolamppu toivottaa kaikille hyvää sunnuntaita (tosin epäilen, voiko sunnuntai ikinä olla hyvä).

Kehitin tänään vedenpitävän niksin pitää kiinni shoppailulakosta. Oikeastaan kehitin sen eilen, tänään vain testasin sen toimivuutta.

Yksinkertaisuudessaan niksi toimii näin: kirjoita blogiisi mahtipontinen shoppailunvastustuspostaus, jossa julistat ryhtyväsi ostoslakkoon heti etkä hetken päästä. Ja tsädääm – itsekunnioituksesi ei anna periksi yhdellekään heh-nyt-kävi-niin-että-kuitenkin -postauksenaloitukselle ja shoppailut jää shoppailematta!

Niin tai siis ne shoppailut, jotka tehdään omilla rahoilla – äidit on kaikkien lakkojen yläpuolella.

Ensimmäisen lukioviikon olen sinnitellyt Mic Macin joulualeista raapaistulla kiiltonahkaveskalla, jota jesarikaan ei enää pidä kasassa. Yläasteaikainen JanSportin sininen reppu on tajuttoman ruma. Friis & Companyn muovikivellinen laukku odottaa suutaria, jolle uskallan sen viedä ja kaksi niistä kolmesta kangaskassistani, joissa ei lue TORVENKYLÄN MAATALOUSOPPILAITOS eikä HERÄTTÄJÄJUHLAT ISOKYRÖSSÄ 2012 on hukassa annirindoulla. Oli siis ikään kuin aika hankkia uusi koululaukku.

Dessein numéro un, kirkkaanpunainen Marimekon olkalaukku, epäonnistui, kun myyjän unikkomapin lisäksi laukkuun ei olisi mahtunut edes Grammar Rulesin vastausvihkoa. Marin uudet laukut olivat kaikki liian pieniä. Voiko todella olla näin vaikeaa ymmärtää sitä osaa lukiolaisista, jotka eivät perusta Dakinen kukkarepuista?

Laukkutalosta se löytyi. Puman vintagehenkisessä kassissa on hillityt metalliyksityiskohdat, siisti printti, musta nahka ja sekä olkahihna että kyynertaipeessaroikotukseen soveltuvat kahvat. Sinne mahtuu puolitoista elämää, läppäri, Kyösti ja viikonloppuretken vaatteet. Äiti maksoi. Täydellistä.

Olet väärässä, Cyndi Lauper: girls just wanna have cool bags!

Missä te kirjanne raahaatte?