Heippa, pienet haamuseni! Pyörremyrskyän ihan kohta näyttelemään sneakpeekkia meidän teatteriprojektista koululle ja sen jälkeen kattelemaan halloweenin hengessä Sweeney Toddia (uskomatonta, en ole nähnyt sitä vieläkään) muutaman vanhan ystävän kanssa. Me hajaannuttiin elokuussa kolmelle paikkakunnalle opiskelemaan, ja nyt on ensimmäinen kerta muuttojen jälkeen, kun ollaan taas kaikki samassa paikassa yhtä aikaa. Mutta jos ollaan oikein nopeita, ehditään vielä päivän teatterikuteiden alle ja leffankatsomiseen sopiva löysäilyasu, ja koska mehän ollaan, tässä se tulee:

Mekko – GT, neule – Vila, legginsit – Vila, kaulapussukka – Selected Femme, sämpylätennarit – Vans

On totta, ettei sämpylätennarit ihan mätsää muuhun outfittiin, mutta se on sellaista silloin tällöin. Lisäksi olin körttiroolihahmoani varten liimannut mustien saappaideni korkolappujen alle sellaiset tassut, jotka laitetaan huonekalujen jalkoihin, ettei lattiaan tule jälkiä (oikeaoppisempi nimike, anyone?) enkä näinollen voinut kävellä niillä ulkotiloissa. Kaulapussukkani on ihana ja tuoksuu nahalta, sniffailen sitä aina, jos on tylsää. Vakioraitamekkoni ei ole vielä alkanut osoittaa merkkejä GT:n laadusta, mutta ajattelin kuitenkin etsiä sille kaksosen varmuuden vuoksi. Vilassa oli samanlainen, joskin vadelmanpunaisilla raidoilla. (Toim. huom. se ei ole lainkaan huono asia.)

Seuraavan kuvan myötä toivon kaikille kivaa amerikkalaista hapatusta krääsäjuhlan muodossa! Halloweenia, d’uh.

Aliennaamari – Pilailu-Puoti.

Koska uusien asioiden esitteleminen on aina yhtä kivaa, ja nyt mulla on jopa useampi uusi asia esiteltävänä, päätin esitellä muutaman uuden asian. Tässä siis vähän uusia asioita, ja jos tuli ihan uutena asiana, pidän sanoista ‘uusi’ ja ‘asia’.

1. The Vyö. Olen suunnitellut joustavan, mutta ei-patellamaisen, mustan, mutta ei tyhmästi harjatun pronssin värisillä yksityiskohdilla varustellun, leveän, muttei liian leveän ja persoonallisen, mutta ei liian erikoisen (että se menee myös perusvyönä perusasussa) vyön hankkimista noin tuhannen vuoden ajan. Eilen tein sen. Ja vielä äidin rahoilla.

1. K-marketin halloweentarjous: irttarit 3,95/kg. Hyödynsin ja kippasin tulokset kulhoon meidän olohuoneen pöydälle. (Perjantaiedit: ja tänä aamuna kulho oli tyhjä. Olisiko jostakusta selittämään meidän iskälle, ettei tuo ole olohuoneenpöytäkarkkien tarkoitus?)

3. Kännykkäpussi. Olen ihastellut tätä Selected Femmen riipaisevan kallista pussukkaa Stellan kaulassa jo hyvän aikaa, mutta kun se iski vasten kasvoja täysin ennalta-arvaamatta Megakeskuksen Pukumiehessä, en voinut enää vastustaa. Se on nahkaa, siinä on 117 pikkuista pyöreää metalliniittiä mun lyhyellä matikallani, se näyttää melkein korulta ja on lohtuostosten aatelia. Arvatkaa vaan, löytyikö Seinäjoelta mun gaalapukuun sopivia kenkiä?

5. Päällys- ja aluslakan ohessa tarttui Emotionista matkaan lisäpurnukka Mavalaa, perusväreistä ei löytynyt enää mitään hyperhoukuttelevaa. Diskoprinsessavibat on.

6. Olen päättänyt toivoa synttärilahjaksi lahjatilausta X, mutta keekoilen edelleen Ellen ja Olivian välillä. Tällä hetkellä mukavammalta tunnostaisi Olivia, mutta luultavasti seuraavan Ellen jälkeen Elle. Mitä sanoo lukijaraati?

Nyt vois testata esim. nukkumista, kattellaan huomenna.

Hei taas, ja kiitos kaikille, jotka ehdottivat minulle nimeä. Ehdotukset olivat kaikki hyvin hyviä, mutta totta kuitenkin on, etten minä voi muuttaa kuin yhteen paikkaan – vaikka minulla onkin liikkuvat nivelet, eivät ne liiku tarpeeksi ollakseen esimerkiksi kahdessakymmenessäkahdessa paikassa yhtä aikaa.

Nimi, jonka valitsin – se oli mukavan vanhanaikainen ja persoonallinen. Aluksi ajattelin valita söpön, pienen ja pehmeän nimen, mutta nähtyäni tämän ehdotuksen hylkäsin suunnitelmani. Lisäksi pidin perusteluista. Katsoin komeaa strassikravattiani, modernia kampaustani, aurinkolasejani ja liikkuvia niveliäni kammottavan punakehyksisestä peilistä ja tajusin perustelujen vastaavan täsmälleen minua. Lisäksi olen varma, että minusta on kantamaan tätä kaunista nimeä niin kauan, kun sen antajasta on kantamaan minua.

Nimen keksi nimimerkki elisa. Elisa, lähetä sähköpostia Myy Maarialle osoitteeseen lafi93 @ hotmail .com niin pian kuin suinkin. Nähdään myöhemmin!

Rakkain terveisin Gilbert

P.s. Sen yllätyslisänumeropalkinnon voitti Jose! Ota sinäkin yhteyttä, niin yllätyslisänumeropalkinto lähtee teille päin.

Kulutin kaksi tuntia viikonlopustani (Piia kulutti myös) vaatekaappi-inventaarion tekemiseen. Summaten summarumittaen kaappi menetti sisällöstään noin kaksi kolmasosaa, siis jos lasketaan myös ne pahvilaatikko yläkaapissa -vaatteet, joita tuskin käytän ainakaan seuraavaan kolmeen vuodenaikaan mutta ehkä sen jälkeen taas. Piia saa kyllä täydet pisteet kriittisyydestä, olisi voinut olla viisaampaa olla näyttämättä sille niitä Stellan vinkkejä. Myydään vähän käytetty, taatusti puolueeton (paitsi mitä tulee sen mielestä rumiin vaatteisiin tai niihin, jotka se haluaisi itselleen) luotettava ja kovaääninen vaateinventaarionatsi. Vuokrauksestakin voidaan keskustella. Anyone?

Nyt, kun viimein näen kivojen ryysyjen todellisen määrän ja vallitsevat tyhjiöt, päästin itseni netti-ikkunashoppaamaan. Koska kollaasien tekeminen on aina niin sairaan kivaa ja katseleminen todella ttumaista, tällaista mä haikailisin vielä täksi talveksi! Ei sillä että saisin, suurin osa on peräisin kaupoista, joihin mulla ei ole asiaa.

Rusettivyö ja paljettiolkainen neule H&M, knalli, kummallinen taftihame (taffeta! Taffeta! Miksei se ole suomeksi taffeta?) ja pääskynapatoppi Topshop, rusettimekko Monki (kokeilin sitä Stokiksessa. Ihana, mutta missä tilaisuuksissa tuollaisia muka pidetään) rokkimyykengät Nelly.com, kulmikas Myy -kengät Vagabond ja nuottineule Cheap Monday, haaremipökät rusetilla Gina Tricot. Kahvitahrat Gimpin valmis efekti.

Tämän postauksen pointti löytyy täältä, vielä on ikkupikkuisen aikaa jäljellä! Seiskalta laitan kilpailun kiinni.

PST: Vielä on kilpailuaikaa jäljellä, damtsidam.

Tämä syksy on ollut yhtä käänteentekevää uudistusta. Kun heinäkuussa leikkautin tukkani Alice Cullenia mustavalkotulosteena kädessäni puristaen, luonnonkiharani räjähti. Se on aina ollut paikalla pieninä, juuri väärään suuntaan kaartuvina suortuvina ja sinä töyhtönä, joka ei ole koskaan riittävän pitkä nutturaan. Seitsemän sentin kertalyhennys oli kuitenkin se korsi, jonka nähdessään kameli juoksi karkuun. (En suostu käyttämään kammottavaa sanontaa kamelin selän katkeamisesta. Onko raaempaa kuultu?)

 Koska en edelleenkään omista suoristusrautaa (joulupukki – sulle tulee kuumat oltavat, mulla on toivelistaa jo muutaman sadan euron edestä) minua ei voi peikkoprinsessatukkani kanssa kutsua järin huolitelluksi. Olen ratkaissut ongelman kynsilakalla. Siistit ja neonvärittömät kynnet saavat minut melkein uskomaan, että tarkoituskin oli saada aikaan huoletonta säkkärää. Maanantaiyönä mulle tuli kuitenkin mitta täyteen Rosa-Fionan ja Nadjan eläinkuviokynsistä, ja päätin haluta seeprakuvioita hillityn puuterinsävyisten kynsieni peitteeksi. Ei sillä, että mulla olisi Konadeja.

Ai tulos? Epic fail.

Sain muuten kreativ blogger -tunnustuksen Nooralta jo aika kauan sitten (onneksi postasin nämä kuvat vasta nyt – olisi taitanut jäädä nappula saamatta) mutta tuttuun tapaan en edelleenkään ole saanut haastettua ketään. Päädyin lopulta heittämään nappulalla Suvikkia, Helmenvärikästä Senniä ja Appelsiinipallon Annaa, olkaa hyvät ja kumarrus! Nappula, joka ei halunnut blogiini siirtyä, löytyy täältä. Seitsemän asiaa minusta, joita ainakaan kovin moni teistä ei taida vielä tietää, kuuluvat näin:

1. Mä en kykene kävelemään ohi kenestäkään, joka yrittää kadulla kiinnittää mun huomion. Mun tukka on suoristunut Kampissa, olen kuunnellut Citycenterin kynsitätejä useat kymmenminuuttiset ja viime viikolla Stokiksesta keräsin kymmenittäin lippulappusia buddhalaisuudesta ja harrastelijasirkuksen näytännöistä aikavälillä 5.-12.11.

2. Mun syöminen on ihan mahdotonta: saatan olla syömättä vaikka miten pitkään ja omnomittaa sitten kerralla pussillisen pakasteranskiksia. Olen käsittämätön sokerirotta ja silti mulle tulee pienestäkin määrästä karkkeja nopeasti huono olo.

3. Vaistoan ihmisten huonot puolet ja ärsyynnyn joihinkin helposti ja nopeasti, ja se on sitten kohtalaisen pysyvää ärsyynnystä. Toisaalta, jos henkilö lakkaa ärsyttämästä, se lakkaa sitten kerralla.

4. Mulla on kolme arpea, jotka eivät luultavasti koskaan katoa kunnolla: alavatsassa yksi, joka syntyi kaatuessani puujaloilla, vasemman käden pikkusormeen tipautin karkkitaikinaa kolme vuotta sitten aiheuttaen kummallisen, pysyvästi vaaleanpunaisen ympyrän ja otsasta on löytynyt yksi aina siitä lähtien, kun iskin itseäni Kukka Kaalinen koulussa -kirjan kulmalla. Hyvin kuvaavaa.

5. Olen tuuliviirien tuuliviirien tuuliviirien tuuliviiri. Kysykää vaikka Ennalta. Kysykää keneltä vain. Mulle ei ole ongelma kääntyä kahden kilometrin kävelymatkan jälkeen takaisin, kun ei oikeastaan enää kiinnostakaan käydä siinä kaupassa, johon olisi vielä sata metriä matkaa.

6. Alan itkeä aina Disneyn lastenleffojen niissä kohdissa, jossa eläinystävykset riitelevät, toinen lähtee pois ja toinen jää seisomaan ja tuijottamaan murheellisesti, vaikka tiedän, että se tulee ihan pian takaisin varmistamaan onnellisen lopun. Muiden leffojen aikana en muista koskaan itkeneeni.

7. Mun huoneessa on ollut jouluvalot jo reilun kuukauden. Ai miten niin ajoissa?

Mulla on ilmiömäinen muisti. Muistan kaikkien päiväkerhokavereideni nimet, vaikka viime kerhopäivästäni on vaatimattomat yksitoista vuotta. Muistan mielettömän kasan puhelinnumeroita ulkoa, mm. Annin mummolaan ja Kotipizzaan, josta en ole koskaan tilannut mitään. Muistan vaatteiden hinnat, muistan ostopaikat, muistan ovikoodit, muistan syntymäpäivät. Yksi poikkeus on.

En muista, mitä sanotaan Rautalukon biisissä Luoksesi ennen tähtiä tai niiden jälkeen. Siispä siirsin tomumajani tänään ennätyksellisen nopeasti (ja sen olin näköinenkin) taas yhdelle keikalle. Voisin tietenkin ottaa asukuvat myös huomenna, silmäpussit niskan taakse kietaistuina, uudet meikit naamassa, jakku suorana ja nätisti hymyillen, mutta en mitenkään viitsinyt. Joku raja uudelleenlavastamisellakin.

Toppi – Vila, jakku – H&M, legginsit – Vila

Ja koska en vielä keikan jälkeenkään ollut varma, mitä ennen tähtiä tai tähtien jälkeen tuli, tein hankinnan. Hankinta oli hellyyttävän edullinen ja ihan limited editionia. 4/30. Nimmarit ja kaikki ja liveversio lempibiisistäni keikalta, jolla olin. Mysteerikin selvisi – vangiksi jouduin tähtien aina siitä lähtien.

Miten ja millä perusteilla te hankitte musiikkia kokoelmiinne?

Viime aikoina koko elämäni on ollut pelkkää teatteria ja Pohjalaisia, ja se alkaa vähitellen näkyä. Tänä aamuna ensimmäiset sanani olivat ‘perhana! Käske hänen pysyä sängyssä’ kun herätyskello soi epäinhimillisen varhain. Vastaan kysymyksiin vuoroin omillani, vuoroin Antin, Jussin tai vallesmannin vuorosanoilla. Olen alkanut pitää körttipukua varsin aistikkaana ja hyräilin koko kotimatkan ‘eikä ne haavanlehdet lakkaa’:ta. Ja montako iltapäivää olen tähän mennessä viettänyt näyttämön takana, edessä, katsomossa ja sen ympärillä? Monta, myös tämän iltapäivän näissä vaatteissa.

Takki – Monki, huivi – Pieces, neule – Topshop, mekko – GT, hiihtarileggarit – Carlings, saappaat – second hand, risti – Antti Asplund

Vanha tuttu mekko, vanhat tutut saappaat, vanha tuttu kaulakoru ja pehmoiset legginsit. Ihan uusi takki ja neule. Ensimmäinen huivi, joka hattuhyllyltä käteen osui. Pidän tuosta valkoisesta korusta valkoisella mekolla, ei aina tarvitse olla niin kontrastista.

Pidättekö te? Ja ai niin, muistakaa KILPAILU!

Hei. Minä olen  , ja minusta tuntuu siltä, ettei   ole kovin hyvä nimi. Sitä on mahdotonta erottaa tekstistä ja ääneen sanottuna se on vain pieni hiljaisuus. Jos tiedätte, Haloo Helsinkiä siteeraten, sen tunteen ‘ettei mua ees oo’, hienoa. Olette juuri samaistuneet täysin jokapäiväiseen mielialaani.

Minä muutin Tukholmasta sunnuntaina. Muutos oli mukava, muttei tarpeeksi mukava, sillä olen täälläkin vain väliaikaisesti. Olen ymmärtänyt sen säälivistä ja tuskaisista katseista, joita Myy Maaria (saatatte tunteakin. Hän on se, joka tätä blogia pääasiassa päivittää) suuntaani heittelee, ja päätin lopulta ottaa näppäimistön kauniisiin käsiini. Niissä on muuten liikkuvat nivelet.

Mietin pitkään, millä perusteella päättäisin tulevan asuinpaikkani, mutta lopulta tulin ilmiselvältä näyttäneeseen johtopäätökseen: tahdoin nimen, ja minusta tuntui loogisimmalta, että parhaan nimiehdotuksen keksijä saisi minut luokseen asumaan – kyseenalainen kunnia, mutta olenhan minä kuitenkin ihan söpö. Ja minulla on liikkuvat nivelet. Ja ketju, josta minut voi ripustaa vaikkapa kaulaan tarkkailemaan maailmaa. 

Rakkain terveisin,

P.S. Myy Maaria pyysi kertomaan, että aikaa nimiehdotuksien julkistamiseen tämän tekstin kommenttilaatikkoon on viikko, eli ensi tiistaina viideltä on jo myöhäistä.
P.P.S. Lisäksi hän ehdotti, että olisi fiksua, jos jokainen blogiton kommentoija keksisi minun lisäkseni myös itselleen nimen ja liittäisi kommenttiinsa sähköpostiosoitteensa.
P.P.P.S. Ja koska Myy Maariasta olisi epäkohteliasta suosia vain niitä, joilla välähtää oikealla hetkellä, lupaan keksiä lisäkseni jotain, jonka voimme arpoa kaikkien osallistuneiden kesken.

Edelleen rakkain terveisin,

Tänään oli todellinen maanantai. Ulkona oli ihan kamalan kylmä, sisällä oli kylmä, koulua oli kahdeksasta neljään, kaikki sekoilivat vuorosanoissaan ilmaisutaidon videolla ja englanninopettaja onnistui olemaan vielä tavallistakin rasittavampi.

Mutta minulla oli päälläni uusi talvitakki, lapaset ja neule, eikä tullut yhtään kylmä ulkona eikä sisälläkään. Minulla oli kaksi hyppytuntia. Minä pysyin käsikirjoituksessa. Minä piirsin sarjakuvaa koiran ja kaljapullon keskustelusta koko englannintunnin enkä kiusallanikaan kirjoittanut sanaakaan niistä samoista aikamuodoista kuin joka syksy tähänkin asti. Minä tiesin silti kaikki esimerkkilauseet sanasta sanaan oikein, ja minä katsoin kameleideni kanssa Mamma Miaa ja söin pikkuisia lettuja kermavaahdolla, kinuskikastikkeella ja suolapähkinöillä, kun koulupäivä oli ohitse. Ja minä valokuvasin Tukholman ostokseni. Minun maanantaini ei maistunut maanantailta ollenkaan.

Kammottavassa kuvassa uusi talvitakki Monkilta. Vyöllä kurtistettuna tsaaritartakki, vyöttä tsaarinlapsitakki, suloiset tupsut ja valtavat taskut.

Indigo huivi kirjaimilla oli lopulta ainoa ostos paljon jauhetusta Weekdaysta, suuri pettymys! Mikään ei ollutkaan sitten niin kivaa kuin miltä netissä näytti, petollista sinänsä.

Makea outletkylä Barkarbyssa, ensimmäisen stokispäivän kohde, tarjosi Acnen raitacollegea puoleen hintaan. Otin vastaan. ja kun kassasedältä oli loppunut vaihtorahat, en saanutkaan kahta kruunua takaisin vaan sata lisäalennusta. Not a bad deal, ha?

Topshopin trikooneule vadelmanpunaisessa värissä oli alennuksessa ja kivakin, toisin kuin henkarissa suloiselta näyttänyt tulppaanihame. Päättäjät hyvät – kun te kerran lanseerasitte sen nollakoon, voisitteko myös pitää sen markkinoilla ainakin sen aikaa, että minä saan hamstrattua kaappiini yhden elämän verran napakkavyötäröisiä hameita?

Kyllä, se on vain trikoopuikula. Ja kyllä, luovutin sitä vastaan American Apparelin kassalla yli kolmekymppiä. Ja kyllä, se on yhtä kokoa liian suuri eikä nuole ihoa, kuten tarkoitus kai on. Ja kyllä, olen oikein tyytyväinen.

Monkin pöllöneule aiheutti äwwäw -reaktiot jo nettisivuilla, saati sitten kun pääsin hypistämään sitä itse liikkeeseen. Akryylia se on, mutta pehmoinen ja lämpöinen!

Odotan innolla Monkin harlekiinisukkisten kohtaloa – onko pokkaa vai eikö ole, kas siinä kysymys.

JC:n matoyhdyskuntaa muistuttava kaulakoru oli omituinen päähänpisto, josta puuttuvat ne ketjuröykkiöille yleiset rouheet. (Toim. huom. se on positiivinen piirre.)

Jo matka satamasta hotellille toista päivää huonoilla kengillä tappoi jalkani, joten DinSko sai ojentaa auttavan tennariparinsa. Rumat, mutta ah, niin mukavat.

Ostin Monkin clutchin lompakoksi, jona se ei todellakaan toimi. Kuusi korttitaskua, siis ei mun kaikki kantiskortit mitenkään mahdu noihin??!

Vuorosanoja opetellen ja tuomiota odotellen

maamyyriä

…loppuipa se biisinsanaotsikkolakko! Tämänkertaisen verbaalisen (ja harhaanjohtavan, mutta en viitsinyt raiskata kivaa säettä Tukholmalla) nautinnon teille tarjoili Katie Melua.

But here I am in Stockholm town, ja toistaiseksi oikein hyvissä hengen ja ruumiin voimissa, vähän liikaa syöneenä ja siihen Minimarket goes Weekdayn paljettibaskeriin pettyneenä. Eilen laivailtiin tänne ja huomenna jo takaisin (onks pakko kun mä en haluis vielä) mutta PUB pitää vielä tsekata, samoin Sergelgatanin Monki knallin varalta. Olen pysynyt oikein hyvin kurissa, nuhteessa ja budjetissa, kymmenkertaiset luvut hintalapuissa pitävät aika näppärästi lompakon laukussa ja mekot rekeissään.

Tänään hengailtiin näin:

Hame – H&M, tennarit – hätäostos DinSkolta, koru – Seppälä, sukkikset – Seppälä, ikkunalauta – Rica Hotel Kungsgatan

muhv muhv!

Ostoksia olen tehnyt kummallisen vähän, mutta ehkä olen vain hitaastilämpenevää mallia pitkän ostoslakon jäljiltä. Yksi niistä on oikein skandinaavista designiä ja loputkin jättesnyggt, olen ihan pähkinöissäni kun ajattelen tulevaa ostospostausta! Edes :———) ei riitä kuvaamaan ajatuksiani uutuuksistani. Kattellaan sunnuntaina!