Olen kiukkuinen. Ärtynyt. Vihainen. Suutuksissa. Tykkään kaikista seinäänheittelyfiilistä kuvaavista sanoista, mutta se ei helpota yhtään. Kertokaa nyt, missä mun kengät on? Kiersin Tamperetta kolme tuntia ja vein aikaa ja voimia monen monelta myyjältä, mutta ei. Kolmekaseja on, kolmeysejä riittää, nelikymppisiä on tulvimalla, mutta kolmeseiskoja? Ehei.

Gallant Clothes, tamperelempparini, antoi ajateltavan aihetta muutamankin vaatteen kohdalla, mutta päädyin eihin. Testailin kivaa rynttyolkapäämekkoa GT:ssä ja löysin täydellisen violetit sukkikset, mutta tungos vei voimat. (Oikeasti, koko Tampere, mitä sä teit siellä?) H&M:n chanelmummojakun muuttosuunnitelmat kaatuivat siihen, etten oikeastaan tiennyt mihin olisin yhdistänyt sen, Vero Modan unelmanpehmoinen neule jäi kauppaan lörpöttävän helmansa takia ja Nümphin ihana rusettineulemekko…no, yleisen tarpeettomuutensa vuoksi, vaikkei mulla edes ole kovin paljon neuleita. Mitä mulle on tapahtumassa?

Ostin sitten siivet JC:stä, nekin ihan vain koska en tykkää Red Bullista. ROFLMAO mikä läppä! ♥

Lähdenpä tästä sitten keräämään voimia huomisaamun varalle, kiusallanikin käyn metsästämässä ne sukkahousut. Täydellisen violetti on hei vaikea käsite saavutettavaksi!

Mites teidän alelöydöt jaksaa?

Tänään oli erittäin epäolennainen päivä. Päivän epäolennaisuudet olennaisuusjärjestyksessä olennaisimmasta epäolennaisimpaan:

1. Marjapuuro. Kaksi päivää jääkaapissa tekivät sille edwardia, vihaan lötköpuuroja.

2. Otsikon biisi. Rakastan sitä!

3. Pakkaaminen. Olisi olennaisin, jos saisin sen tehtyä.

4. Se, ettei Fanta free ole enää Fanta free vaan zero?! Siitä taitaa olla kauan, kun viimeksi ostin limsaa…

5. Löysin mun haaremihousut! Joku oli pessyt ne ja laittanut Anan kaappiin, luojan kiitos. Olin ihan varma, että iskä on sekoittanut ne puvunhousuihinsa ja käyttää niitä nyt kaikissa työbileissään.

6. Yritin ommella samettihametta ja epäonnistuin. Elämä on syvältä.

7. Äidin siistit tähtitossut!

8. Kävelin jälleen kerran lumipyryssä (ilmastonmuutos, anyone?) kangaskauppaan, ja palattuani tältä naparetkeltä mun kengissä oli vähintään kahden Kittilän edestä lunta. Menomatkalla näin maailman söpöimmän ja vanhimman traktorin, juuri niitä hytittömiä, sellaisia jotka mahtuu poikittain pyörätielle. Tulomatkalla näin kaksi kirkkaanväristä teräsmammuttia, jotka jo näyttivät ärsyttävän tehokkailta ja sellaisilta, että jos niistä tehtäisiin Disney-animaatio, ne muodostaisivat pahisjengin.

Sympatiani olivat ensimmäisen puolella.

9. The sukkahousut. Mulla ei ole sanoja sille, miten intohimoisesti suhtaudun niihin. Ei niitä uskalla edes pitää.

Joulupäivään päättyi ostoslakkoni. Puolitoistakuukautiseksi venynyt lakko jaksoi yllättää loppuun asti: elämä näytti itsestään ihan uusia puolia, kun en voinutkaan ostaa mitä tahansa, vaikka olisin halunnut. Lihoin kilon. Opin paljon itsestäni, tyylistäni, materiaalien merkityksestä ja vaatekaappini puutteista. Viihteellä vierähti huomattavasti enemmän aikaa kuin ennen lakkoa. Surffailin turhautuneena Chanelin sivuilla ja keräsin kaiken käteiseni (jota mulla ei keskimäärin koskaan ole) Tintti-purkkiin. Saldo: 211,35 euroa, laskin aivan itse eilen.

Eniten yllätti se, miten ostoslakon lopun läheneminen ei aiheuttanutkaan kyynärpäiden teroittamista hohkakivellä ja vanhojen maihareiden kaivamista naftaliinista (sarjassamme alennusmyyntiaseet) ja näin vain kerran unta, jossa haahuilin Gina Tricotissa. Sen sijaan ymmärsin ihan oikeasti, mitä paljon toisteltu ihan kiva tarkoittaa, ja tajusin, miten turhaa on yrittää kasvattaa värikarttaansa ostamalla lisää vihreitä asioita, koska mä vain en ole vihreä ihminen. Tajusin viihtyväni parhaiten asussa, jossa on jotain punaisen tai sinisen sävyistä, mustaa ja valkoista – perinteistä, mutta totta. Ymmärsin myös, miten typerää on poistua jokaisesta halpaketjusta valtavan muovikassin ja kalliimmasta putiikista tuhannen uuden saavuttamattoman tarpeen kanssa.

Toki voin ostaa myös seuraavan vakiomekon Gina Tricotista, mutta se ei saa estää minua hankkimasta varastoihini aikaa ja kovaa käyttöä kestäviä laukkuja, kenkiä ja niitä mekkojakin. Toki voin ostaa yhden söpön ruutuhameen Seppälästä, mutta se ei saa estää hankkimasta talvikenkiä, jotka eivät lahoa alle senkään jälkeen, kun on kerran kävellyt Hämeenkadun päästä päähän.

Toisaalta en ole merkkihifistelijöitä. Ensinnäkään mulla ei ole varaa sijoittaa kymmeniä euroja samaan, jonka saa vitosella halpaketjun hyllyltä, ja toiseksi mulla on (nykyään jo poisheitettyjä) todisteita siitä, miten H&M:n musta toppi kesti, kesti ja kesti – kunnes Olavi iski siihen hampaansa. Ja Olavin voittanutta ei vaan ole.

Millainen on teidän ostosfilosofianne?

“Kattellaan sit joulun jälkeen“? Yeah right. Oon dataillut koko pimeän päivän meidän uudella sohvalla seuranani pikkuveljen uusi Half-Blood Prince -peli sekä ainoa suklaarasiani (en syönyt suklaata sillä sohvalla, äiti) ja …no, päivän meriiteiksi voidaan laskea laiska lahjojenkuvailu sekä se havainto, etten oikeastaan ole suklaafaneja. Mun ainokainen rasiani, joka on lisäksi puolillaan liköörikonvehteja, riittää mainiosti aikaansaamaan monta ähkyä. Ensi jouluna vois toivoa sixpackin Fanta freetä, sitä mä olen lähinnä mättänyt.

Tässä tulokset (ei suklaaähkyn vaan valokuvailun, voitte avata silmät):

 Myynomineissönpala Lankakaupan tytön kannella – jokainen nainen tarvitsee pääntyhjäyskirjallisuudelle omistetut hetkensä ja myynomineissönpalan.

Uusi luuri! Äärimmäisen iloinen yllätys ja citybloxxeineen oikein näpsä tapaus. Edelliseni on korissut joutsenlauluaan jo monta kuukautta. Note to self: älä uita puhelinta dieselöljyssä…

Punainen suoristusrauta! Osaan jo jopa käyttää sitä. Herran syntymäjuhlalle kiitos, pelastit juuri jokatoisaamuisen tukkakriisin.

Muumit elävät lasissa! Tai elivät, kunnes päivän neljäs tuikkukynttilä sammui juuri äsken. Vaihdan kohta tilalle uuden, en tiedä selviänkö loppuillasta ilman pienten Myiden väikkymistä lasissa. Magic.

Ruutupyjamahousut kokoa extrahuge. Rakastan niitä, kerrankin liian pitkät lahkeet jopa minulle.

Myytyyny! Myytyyny on myylyhdyn ohella yksi uusista lempisanoistani.

GT:n hollywoodteeppari. Valitsin sen itse, joten yllätys oli mitä suurin avatessani paketin – tosin siitäkään ei ollut ylittämään tuntemaani suurta rakkautta tätä kohtaan. Olen halunnut jotain tällaisella vanhanaikaisella printillä varustettua tosi kauan.

Ja tietty se suklaarasia. Helminougatköntti on nimensä lisäksi söpöimpiä asioita pitkään aikaan.

Mitä te saitte ja annoitte? Mun antopuoli oli tänä vuonna vähän kehnoa. Edes Olavi, jolle lahjojen ostaminen on tähän asti ollut helppoa, ei oikein välittänyt kekseistään. Ensi vuonna annan sille banaanitertun.

…christmas, toivoen Manteli, vuoden paras joululahja! Harmi, ettei se ole mulle, mutta ehkä mäkin saan jotain ihan kivaa. Kattellaan taas joulun jälkeen, harrypottersoundtrackeja, paljon suklaata ja pehmoisia paketteja kaikille!

♥: Myy Maaria

Moi murut! Koko viime viikko oli yhtä koetta ja edestakaisinsäntäilyä, mutta nyt kun kello on kolmetoista yli maanantain tiistaiyönä, on oikein sopiva aika rauhoittua vähän blogin ääreen. On tapahtunut vaikka mitä jännittävää, oon mm. ottanut kuvia kanista konjakkilasissa, ihastellut meidän klassisen selkeää joulukuusta (= siinä oli pelkkiä punaisia palloja ja sitä hopeanväristä juttua, kunnes pikkuveljeni ripusti siihen ruskeita ja kuparinvärisiä palloja ja minä lisäsin peiliversioita) palannut liian varhain pikkujouluista ja ihmetellyt tuota i:n pistettä, jonka juuri kirjoitin. Onko se vino vai kuvittelenko vain?

Jotain sanoakseni pari asukuvaa, niiden vinoudesta voin sentään olla ihan varma. Huomatkaa mun yksi musta varpaankynsi, kyllästyin lakkaamiseen kesken kaiken.

Hame – GT, toppi - Supré, Australiasta, ristikoru – Antti Asplund, neule – Only

Näissä pyörähdin perjantaina joulujuhlassa, syömässä iltakymmeneltä (ja nuortenillassa myös, mutta siellä mulla taisi olla koko ajan takki päällä). Hame on kriittisen lyhyt, joskaan ei ihan noin lyhyt kuin kuvassa. Toppi on rakas ja koru on risti, vaikka ristiksi kutsuttavan muodon poikkipuun alapuolisen osan kuuluisikin olla ihan hämmentävän paljon yläosaa pidempi. Sanokaapa se Asplundille.

Mekko alla – GT, mekko päällä – Zara, sukkikset – Seppälä, kengät – H&M

Pidän mekoista ja pidän sukkisten ja kenkien noin about suunnilleen jotain sinnepäin täydellisestä mätsistä. Tyytyväisyyttä ilmassa, vaikka ostopaikkalistaa tehdessä iskikin epätoivo. Mulla on aiheesta shoppailu vähän lisääkin sanottavaa, mutta jätettäköön se myöhemmäksi, yksi asia on kuitenkin varma: ostoslakko selkeytti ajatuksia n. tosi paljon.

Kumpi kivempi?

On täysin totta, että mun sollen & müssen olla jo nukkumassa, mutta sollen & müssen ja nukkuminen ovat ihan yliarvostettuja. Koeviikot sen sijaan ovat ultimatelaiskana ihmisenä asia, josta pidän: torkkumista liian myöhään, kouluun nautinnollisesti vasta sitten, kun kaikki muut on jo lähteneet, reilu tunti jotain ja mummin luo nomnomittamaan.

Toisesta asiaan: pidän hatuista. Tukkani on harvoin hyvin ja tasaisen värinen yhtä aikaa, joten jo käytännön syistä on ihan hyvä omistaa useampi päähine. En kuvannut ihan jokaista, mutta oletan, että selviätte ilman kuvia pyöräilykypärästä, Onx pakko jos ei taho -myssystä tai niistä 1940683 Nordea-hiihtokisoista saadusta sinisestä piposta.

Jack & Jonesin nörttipipo sulatti sydämeni Mick’sissä ja palasin hakemaan sitä huolimatta erinäisistä shoppailua rajoittavista tekijöistä. Koeviikon vakioasuste.

Paljettimyssy on synttärilahja Ennalta. Kuulin juttuja, että se askarteli pipaan tupsunkin ihan itse!

Hennesin keikarimainen kulmikas rusettihattu pysyy paikoillaan about yhtä hyvin kuin ne huulipunat, joita sai Sabrina’s Secretsin mukana silloin tosi kauan sitten, mutta tärkein tekijä onkin söppänyys.

Puolikuollut Trashion NY:n ditahattu ei ole enää ihan salonkikelpoinen, mutta harvemmin sitä tulee piipahdettua salongeissa. Kouluun? Ihan hyvä vielä.

Tsekatkaa alahuuli, tuolta mä näytän vaarallisimmillani! Tsekatkaa myös paljettiesine, joka ei oikeastaan ole edes hattu vaan panta. Pinneittä päässä pysyvän lätyn tarjoili Selected Femme eräänä heinäkuun lämpöisenä ja ah, niin valoisena päivänä.

Tämä on mun kokoelman ehdoton helmi! Villavan oranssinpunainen pillerihattu pitseineen kaikkineen ei ole ihan mun värinen, mutta se päässä on mahdoton tuntea ulkonäköepätoivoa, niin tsaaritar se on. Vain turkki puuttuu.

Mikä on teidän suhteenne pääesineisiin?

…mut ei se mitään, toisinaan massa luo turvallisuudentunnetta. Juuri nyt painaisin tykkää aika monen, asian kohdalla, poikkeuksena ystävämme sää: olen aina luullut olevani talvi-ihminen, mutta pääsin taas pyörtämään mielipiteitäni. Mitä nuo miinus miljoona astetta luulevat olevansa? Nimim. sulatan tässä varpaitani palattuani lenkiltä puolitoista tuntia sitten. Kai se on myönnettävä, ettei talvi ole vain teemukillisia, torkkupeittoja ja Harry Pottereita, vaikka kuinka alkukesästä tuntuisikin siltä.

(Ja koska Piia yllyttää kaikki ilkeät, tähän asti jossain kaivonpohjalla lymynneet anonyymit barrikadeille ellen mainitse tätä, meillä oli tosi hassua. Piirreltiin sillankaiteeseen ja heiteltiin loistavinta huumoria, ja tuolla sai vielä korvattua liikunnantunninkin.)

Synttärihajuvesi! Sen tulo kesti ihan naurettavan kauan, mutta nyt kun se on luonani, en voi lakata räpeltämästä noita kumilärpäkkeitä. Myy Maaria tykkää tästä.

Uus tukka! Värjäilin tyven piiloon jo reilu viikko sitten ja eilen kävi kampaaja leikkomassa sitä vähän tuoreempaan kuosiin, ja vaikka pituutta ei juuri lähtenyt, ero siihen lörppökammotukseen on kaikin aistein havaittava. Lisäksi oon kuullut vähän juttuja, joiden mukaan joulupukki toisi mulle suoristusraudan. Myy Maaria tykkää tästä.

Koeviikko, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Tosi vähän koulua, tosi vähän unta, tosi paljon ruokaa, bloggausaikaa, ylimääräistä hengailua. Mulla ei ole tapana muuta kuin stressailla kokeisiin, kunnes on se pahaenteinen viimeinen ilta. Silloin luetaan silmät ruvella Aristoteleen uusimmista tempauksista ja siitä, mikä on maastopuvun takki englanniksi. Myy Maaria tykkää tästä.

Saksan kieli. Olen vihdoin alkanut saada sen nurkasta kiinni, ja äkkiä tuosta syljenlennätyksestä on tullut maailman kauneinta kuultavaa heti rakkahan äidinkielemme jälkeen. Myy Maaria tykkää myös tästä.

Huomenna mua kutsuu Vaasa joululahja- ja talvikenkäostosten merkeissä (terv. joku, joka on kulkenut tähän asti ballerinoissa), mutta kattellaan!

Tänään, kun palasin filosofiankokeesta (joojoo, meillon taas koeviikko! Minä sydän kuusijaksojärjestelmä) infernaalisessa miinus x asteessa joku heitti mua joulufiiliksellä. Tähän asti tänä vuonna se ei ole ollut kovin korkealla: en ole ehtinyt joululehteä avata enkä edes tehdä yhtään jouluhehkutuspostausta, ellei toivelistaa lasketa, ja muutenkin viime aikoina on kahlattu aika syvissä vesissä.

Kotona lämmitin nuuskamuikkuslasillisen glögiä ja sahasin leipäveitsellä suikaleen piparitaikinasta, joka oli pakastimessa. Kaappasin Olavin kainaloon. Äiti osasi kertoa, missä mun vanhat jouluporotossut n. kokoa 65 oli. Kuuntelin repeatilla Christmas at Hogwartsia, joka on muuten ainoa joululaulu, jota enää koskaan suostun kuuntelemaan. Otin kuvia synttärilahjaheijastimistani ja Maol tuijotteli mua vihaisesti pöydältä. Laskimellakin oli aika tuima ilme. Vielä ehtii, se koe on vasta huomenna.

Olen muuten pahoillani, että epäonnistuin yrityksessäni ottaa tilanteesta kuva, mutta uskotteko jos kerron, etten ole hetkeen nähnyt mitään niin hassua kuin Olavi mönkimässä pöytäjääkiekkokaukalossa? En ymmärrä, mistä se keksi sinne kiivetä. Muut pelaajat oli ihan kivettyneitä, sen verran absurdi tilanne niiden kannalta oli.

Hei taas, marsuseni! Mulla on nyt päällä vuosisadan kenkävitutus. Minä ja Hennesin luistinnyöritys-peeptoenilkkurit ei taidettukaan olla meant to be supposed to be, sillä joku idiootti oli mennyt ja ostanut kaikki loput kolmeseiskat mun nenän edestä. Okei, olin jo päättänyt etsiä niitä vasta Helsingistä (jossa muuten nähdään taas joululomalla!) mutta eikö täällä saa enää tulla toisiin ajatuksiin? Holy cowshit.

Tässä kuitenkin parit yökyläilyvaatteet, toisissa palasin aamulla kotiin, toim. huom.

Erittäin akryylineule Monki, hame H&M, risti Antti Asplund, pingviini titiMadame, muumimuki taattua ysäriä

Olen suorastaan järkyttynyt tuon neuleen laadusta. Kaksi kuukautta puoli-intensiivistä käyttöä ja räks? Mun uusi shoppailufilosofiani edellyttää myös materiaalilappujen tutkimista, mutta kun jossain on pöllö, millään muulla ei ole mitään väliä, ettäs tiedätte.

Mekko Avocado (Australiasta), neule Topshop, huivi MTWTFSS/Weekday, valosarja who knows

Voiko pienellä ihmisellä enää tyytyväisempi ilme olla? Kaikki ristiriitaisvärisen asun palaset sukkahousuja lukuun ottamatta ovat ihan vahingossa ulkomailta ja olen ainakin nääääin tyytyväinen itseeni tästä saavutuksesta. (Minähän en kertonut ettekä te tiedä, että ne sukkikset on Seppälästä.)

Kumpi kivempi?