Mikä sinusta tulee isona -naamiaiset. Maalari, yksinhuoltajaäidin kofeiini- ja tauriinipitoinen ipana sekä ranskalainen kirjailija. Viimeksimainitulla päällä lähinnä äidin Gina Tricot -vaatteita, mistä viimeksimainittu hyvin hämmentynyt. Jalassa (omat) Vagabondit, päässä (oma) baskeri ja silmillä miinus kuutosen vahvuuksilla varustetut (äidin) Sonia Rykielit suoraan ysäriltä. Olin ihan pähkinöissäni, kun huomasin asian. Kädessä Siuntio Silosäkeen tarinoita, luultavasti lähinnä inspiraatioksi.

Kymmenen minuutin sisään pitäisi talon täyttyä grillaajista. Kävin päivällä tekemässä megalomaanisen määrän ruokaostoksia, ehkä jopa enemmän kuin koskaan ennen. Siivosinkin, viime vapun olin töissä, joten tänä vuonna on ikään kuin takaisinmaksun aika.

Kattttellaan!

1. Mä olen tehnyt tämän haasteen aiemminkin. Siitä aiemmasta kerrasta on keveät kaksi vuotta. Käytännössä en siis kopioi ketään.
2. Kuvassa yllä esiintyy uusi tuhrukirjani ja päivän älyllinen aktiviteetti.
3. Älyllinen aktiviteetti ei ole tuo muumikuvioinen.
4. Kirjoitan aina. Ajatuksiani auki, tarinoita, vastaamattomia kysymyksiä (miten paljon sanaan liittyvä mielikuva vaikuttaa sen miellyttävyyteen?) – siksi tarvitsen tuhrukirjaa. Kun se on täynnä, nappaan oleellisimmat kolme sivua talteen ja poltan loput.
5. Tästä uudesta pitää ehkä ottaa talteen myös kansi, koska en usko pystyväni polttamaan muumeja.
6. Suhtaudun muumeihin lähes maanisesti.
7. Olen hyvin kausittainen ihminen. Mun syöminen on kausittaista, lukeminen on kausittaista, liikkuminen on kausittaista, elämä on kausittaista. Kaudet loppuvat seinään – esimerkiksi Frezza mochaa kiskoin koko syksyn kurkusta alas julmalla tahdilla, kunnes äkkiä vain lopetin sen ostamisen.
8. Viime viikolla ostin kaksi purnukkaa. Se oli edelleen hyvää.
9. Tykkään sanasta purnukka.
10. Samoin sanasta eittämättä.
11. Sanonnasta kohtuus kaikessa en pidä, koska en osaa noudattaa sitä.
12. Toisaalta musta on parempi tehdä aina mieluummin vähän yli kuin ali.
13. Mä olen hullun päättäväinen ja salamannopea muuttamaan mieltäni, jotka ovat vaarallinen yhdistelmä.
14. Mulla ei siis ikinä tule emmätiedä-hetkiä, mutta viiden minuutin päästä saatan olla päinvastaista mieltä.
15. …ja siitäkin sataprosenttisen varma.
16. Blogitauko teki musta elitistin.
18. …ja shoppailunvastustajan. Osa vanhoista lempiblogeistani aiheuttaa nykyään lähinnä allergisia reaktioita: miksi, miten, mihin tarpeeseen tuo ihminen ostaa noin paljon tavaraa?
19. Elin juuri kuukauden 1,11 eurolla edes tajuamatta sitä itse.
20. Tänään käytin puoli tuntia listaamalla sanoja, joissa esiintyy uo-diftongi. Niitä on yllättävän paljon.
21. Kello on 0.00, ja mun pitäisi mennä nukkumaan, koska huomasin toissapäivänä, etten edelleenkään pidä erityisemmin energiajuomista.
22. En ole tehnyt matikanläksyjä.
23. Kakkoskurssilla en tehnyt matikanläksyjä kertaakaan ja sain silti ysin.
24. Elämä pitkä, matikka lyhyt.
25. Musta elämä on ihanaa, vaikkei sitä oikein oivaltaisikaan. Ei elämää voi oikein oivaltaa. Tyhmät.

Uuuu niin kuin uusi ystävä! Kävin tänään vaihtamassa vanhan Tunturi Pregoni kirpeänpunaiseen Jopoon, joka sai oitis nimekseen Charles. Musta se luo oivaa jatkumoa Galadrielille (vaaleanpunainen matkalaukku) Mel Gibsonille (kannettava tietokone) ja Makelle (järjestelmäkamera). Lisäksi mulla oli tähän joku oiva peruste, joka liittyi jotenkin Englannin kuninkaallisiin, mutta unohdin sen jo.

Kuvaan Charlesin kanssa päästiin minä, armahat sydänaurinkolasit Mic Macista, Zaran lastenmekko, Vero Modan neuletakki ja Vilan legginsit. Niin ja kengät, joista mun on ihan totta päästävä jo irti.

Tänään kävin iltahämärissä kuvaamassa Jonnan hundia, vastineeksi sain asukuvat ja nenästä silmääni. Väkivaltaiseksikin moitittu sananparsi “sopii kuin nyrkki silmään” on täten korvattu, vaikka ajokoiran nenä silmässä ei kuulostakaan kovin loogiselta. Mitä asukuviin tulee, niissä esiintyy perussettiä: Zaran hattua, Vero Modan mekkoa, Vagabondin tossukkaa ja Seppälän saksikoru, jonka jännät ominaisuudet (“näillä voi oikeesti leikata!”) hämmensivät tyttökerholaiset hiljaisiksi – taas.

Siitä on aikaa ja enemmänkin, kun viimeksi kuvasin jotain hallitsemattomasti liikkuvaa, joten tekniikka oli vähän hukassa. Luu ei onneksi ollut. Niin hyvää luuta se on, laulaisi Minttu jos osaisi laulaa.

Hyvää yötä. Kunpa se kestäisi vähän tavallista kauemmin.

…minusta tuntuu tältä.

…näytän kuitenkin lähinnä tältä.

…olen samaa mieltä tämän kanssa.

…en voi kuin ihmetellä, mikä tämä on ja mitä se tekee muistikortillani.

Heippa murut! Kotiuduin juuri (ja juuri, oikeammin kolme tuntia sitten) viimeisestä iskosta viimeistä kertaa iskottamasta. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi vitutuksensekainen euforia, eikä siitä yhtään sen enempää. En keksi edes sopivaa hymiötä kuvaamaan olotilaani, mikä kertoo aika hyvin tilanteen vakavuudesta.

Leireilyputki jatkuu ensi viikonloppuna ennakkotapaamisella, sillä olen nyt kolmatta kesää peräkkäin kesän ensimmäisellä rippileirillä. Reppureissaaminenkaan ei vielä ole muiltakaan osin ohi, sillä huomenaamulla starttaa taas bussi kohti Ilmajoen kotia, josta tosiaankin on ehtinyt jo tulla koti. Ärsyttää suunnattomasti palata keskiviikkona normaaliin kouluun, mutta aion sen kunniaksi syödä huomenna suruuni normaaliakin enemmän muiden ruokia.

Alla asu torstailta, opiston päärakennuksen takaa. Huomaa vesiletkunpätkä.

Päältä löytyy vuosia vanha H&M:n nappihame takaperin, sukkikset Piecesin, tossut vaihteeksi Vagabondilta, karhupaita on jälleen Nümphin ja sulkakoru Youth vs. Futuren ystävä, jonka käyttämistä pelkään vähintään yhtä paljon kuin sotaa ja gluteenia. Se vain – on niin sulka. Hauras ja hento.

Huomisiin!

lempikieli: no viro, põrgu küll! (on täysin sallittua virontaa yleismaailmallisia termejä kuten ‘hell yeah’ kahden päivän opiskelujen perusteella)

lempiväri: punainen

lempijuoma: mangopirtelö

lempivaate: ärsyttävän söpöt mekot

lempikengät: vagabondin nahkatossukat

lempiajatus: ‘onneksi mä olen niin helvetin paljon fiksumpi’

lempikaverit: ne, jotka asuu kaukana. Nyyh

lempiaine: ehkä pyssikologia

lempimusiikki: Husky Rescue, Nirvana, Royksopp, Radiohead, Regina Spektor, Muse

lempiruoka: juuri nyt tacot. Huomenna jokin, mitä syön huomenna

lempiasia: hotellin lakanat, nutturat, sana ‘nuttura’ ja kevätsade

vallitsevin tunne: väsymys

Heippa. Tulin tänne kertomaan, että taisin olla väärässä: tämä on ehkä maailman siistein paikka oppia. Tänään opin mm käyttämään nettitikkua ja että hallitus = home viroksi. Join Leenan huolellisesti sokeroimaa teetä ja seuraavaksi syön lättyjä. Mulle paistettiin omat lätyt ja oon tosi tyytyväinen tilanteeseen – katsotaan uudestaan sitten, kun olen syönyt ne kaikki.

Tämän kaiken tein ylläolevassa, Piian ikuistamassa asussa (koristelampi ja muumisilta koulun etupihalla. How cool is that?), johon kuuluu viimekesäinen aleostospikkumyytakkini Seppälästä, Vilan farkkulegginsit, vaihteeksi Vagabondin nahkatennarit, Weekdayn huivi, Ennalta synttärilahjaksi saatu myssy ja Nümphin paita, jossa karhut puhaltelevat purkkapalloja.

Uskonnonkoe. Nikaian kirkolliskokous ja presbyteerit. Jumitustoppi, jumitusfarkut, jumitusteeppari, jumituskaulapussi ja jumitusneule. Pakastemansikoita. Piristävä kirje. “Vaikka kokeet on tosi (itkevä pelle) ja joskus tuntuisi kuin (Muumimamma vetää sarvikuonoa Muumitalon ovesta sisään)…”

Huomenna lähden vironkurssille Ilmajoelle. Olen käynyt Ilmajoella kerran elämässäni ja se on pieni paikka. Nyt mun pitäisi asua siellä viikko vain oppimassa viroa. Toivottavasti joku edes muistaa, että mulla on keliakia, ellei, saan sanoa heipat ylimääräiselle rasvakerrokselleni.

Yön pimeydessä pakkasin laukun täyteen karhua, puhvia, raitaa ja rusettia. Kuuntelin Hyvää puuta, kuunnelkaa tekin, se on hyvä(ä puuta).

Tänään paiskin kevään ensimmäisen työvuoron jäätelövaunulla, ja nyt on tosi hyödyllinen olo. Ahkeran työskentelyn (Vadelmavenepakolaisen lukemisen) ohessa ehdin syödä läjän pehmistä ja myydäkin jokusen – mission accomplished.

Ilmestyttiin tuossa Piian kanssa (Piia mainittu) tänne Karolle (Karo mainittu) tuotiin mukanamme jäätelöä ja mangonpuolikkaita ja nyt jatkan hengailua. Sitä ennen kerron kuitenkin, että mekko on eilinen superlöytö Vero Modasta, kiilakorkonilkkurit Biancon, sydänkaulakoru Ristomatti Ratian, kännykkäpussi Selected femmen (maailman nahantuoksuisin esine, sniffailen sitä säännöllisesti) neule Topshopin ja kahdet Topecon supersukkikset, koska luin The One Hundredista, että kunnolliset mustat sukkikset on mattapintaiset ja läpinäkymättömät.

Kynsissä O.P.I:n lakka, joka mätsää täydellisesti tuohon neuleeseen. Musta on kai tullut vähän elitisti, mutta täytyy sanoa, etten taida enää ikinä ostaa mitään muuta kynsilakkaa – kerros Atomic Orangea kesti viikon päällyslakoitta.