Päivän järkytykset top 3:

1. Swedish Hasbeensin punainen Day bag on myyty loppuun. Päivitän sivua viiden minuutin välein siinä toivossa, että näen pahaa unta ja päivittäminen herättää minut. Oi miksi, miksi, miksi en ymmärtänyt tilata sitä ajoissa?

2. Belle Whota ei löydy Spotifysta. Kaikki löytyy Spotifysta (paitsi Belle Who).

3. Regina Spektor esiintyy Ruisrockissa 11.7. Minä olen Lontoossa 11.7. Muita seppukun partaalle ajavia esiintyjiä ovat mm. SMG, Florence + The Machine, The Sounds, Prince of Assyria, Samuli Putro ja Manna. Niin, ja Vesa-Matti Loiri. Ei ole hyvää puuta tämä.

Translation: the top three of shocks today: 1. Swedish Hasbeens’ Day Bag is sold out everywhere. Oh why couldn’t I have ordered it before it was too late? 2. The search “Belle Who” (a Finnish indie-pop artist) matches nothing in Spotify. Everything does – unless Belle Who. 3. Regina Spektor comes to Finland 11.7. I go to England 10.7. Life’s a bitch.

Viimeaikainen pukeutumiseni on koostunut lähinnä pyjaman lörpöttävistä tyylikkäistä laskoshousuista eri yläosilla, joten taidan jakaa kanssanne nyt muutaman haavekuvan. En kykene silppuamaan kollaasimateriaaliksi edes sitä kaikkein vanhinta Trendiäni helmikuulta tikari ja tomahawk, joten unelmointi jää niin sanoakseni lähinnä digitaaliselle tasolle.

Inspiraationlähteinä Anna Puu (jonka toinen levy herätti kauan nukuksissa olleen hippityttöni uudestaan) sade ja Herttakuningatar.

Nukun katkonaisesti, kunnes tuo Comme des Garconsin neuletakki on luonani. Saatan nukkua katkonaisesti aika kauan, sillä mun täytyy ensin kehittää pätevä syy maksaa yhdestä neuletakista enemmän kuin kaikista tähänastisista neuletakeistani yhteensä. Siihen asti ymppään takin joka mahdolliseen ja mahdottomaan kollaasiin ja katselen sitä taustakuvanani. (Ihan oikeasti.)

Mitä teidän taustakuvananne on?

Translation: some collages I made in Polyvore.com. I don’t think my life will go on without that Comme des Garcons cardigan. I mean, a heart with EYES? A heart with eyes. And still a heart with eyes isn’t enough to explain why I would pay over £200 for just one little cardigan.

Koeviikko, vapaapäivä. Tihkusade, kurkkukipu. Tampere, sivukadun levykauppa, Black holes and revelations. Memories of the people who care if I live or die. Mansikoita. Pahoja.

Eilen siivosin. Tapettirullat odottavat nurkassa sitä päivää, kun saamme aikaiseksi. Matikankirjakin odottaa, Maol, jonka sisäkannessa on kirahvin kuva, koska en tiennyt, ettei siihen saa piirtää. Eksponentiaalisuus, lineaarisuus. Liian helppoa enkä sitten osaakaan.

Ostin kaksi toppia yhden hinnalla Selectedistä, ja mustat haaremihousut. Ne eivät ole läheskään identtiset toisten mustien haaremihousujeni kanssa, luulette vain. Ja näissä on mielettömän hienot taskut.

Translation: today I visited Tampere. It was raining. My neck is hurting. Muse is playing, Black holes and revelations. I bought some strawberries at the corner of Stockmann and they were bad. Tomorrow takes place my maths test – a piece of cake, I think, and then I fail. Been there, done that, a million times.

I’ve got two new tops from Selected and a pair of new, black harem pants. I don’t see any sense in photographing them right now – they look almost the same than the ones I wore yesterday. But the new ones have awesome pockets.

Mä olen vähän repsahtanut näine otsikkoineni. Oon hirveän pahoillani, maailmassa nyt vaan on ihan liikaa hyvää musiikkia.

Tänään olin roskaruokailemassa Piian kanssa. Vietimme myös lähes epäilyttävän pitkän ajan kirjakaupan hyllyjen välissä – ruohonleikkauksen opaskirja vaan oli vähän liian vastustamaton. Päällä lörppöhousut ja lörppöteeppari (näin meidän kesken GT:stä) ja lörppöneule Topshopista. Kengät ovat vaihtelun vuoksi Vagabondin ja laukku lauantainen löytö Lumi on 14:n kojulta Design District Helsingin myyjäisistä – pieni ystävä irtosi alle puolen hinnan ja on taattua lemppariainesta. Pehmentää mustavalkoiset asut, rauhoittaa värioksennukset, on sisäpuolelta violetti ja tuoksuu taivaalliselta sikäli, kun taivaassa on nahkalaukkuja.

En ole varma, tahdonko taivaaseen, jossa ei ole nahkalaukkuja.

Translation: today I went to a fast food restaurant with my friend. After that we spent like half a hour in a bookstore browsing through interesting books about interesting things like mowing. My pants and the tee are from GT, the cardigan from Topshop and the shoes are from a Vagabond store. The bag is a new find from Lumi.

Arvoitus: miten nämä kaksi kuvaa liittyvät toisiinsa?

Vastaus: tuolla karhupaidalla on taikinaa, josta maailman rumimmat muffinit on tehty. Paita on Nümphin, housut Zaran ja pussukka Selectedin. Se on yhä suorastaan hellyyttävän turisti. Niin hellyyttävän, etten aio ottaa sitä mukaani Lontooseen heinäkuussa.

Translation: I decided to start adding a short translation to my posts for two reasons. 1. I know somewhere over the rainbow there is foreign people, who want to know more than the pictures can tell. 2. I don’t rely on Google Translator.

Today I made an ovenful of the world’s ugliest cupcakes. At least they are very, very gluten-free. The tee is Nümph’s, pants from Zara and the little bag from Selected.

Sadepäivä. Rakastan sadepäiviä, mutta ne eivät rakasta minua. Tämänkertainen meni kahdeksan tuntia koulua + viisi töitä -kombolla, epäonnistui rumasti musiikinkokeessa, rikkoi (mummin) sateenvarjon ja turmeli nutturani.

Menossa mukana ujo hymy Weekdaysta. Tuo paita on mulle suuren ja massiivisen blogijulkisuuden symboli, mutta koska annan salaperäisen kuvan itsestäni jättämällä asioita kertomatta, en kerro miten niin.

Värimaailma ei ole tylsä, se on tämän päivän värinen. Että tiedätte.

Viisi huomiota:

1. Pyydän anteeksi huonoa huumorintajuani ja kuvaa numero kolme. Jostain tutkimattomasta syystä mua nauratti vielä etupihan rajoituksiakin enemmän taustan RUOHOLA.
2. Mun jalat on aivan kunnossa ja vika kuvaajassa. Katso kuva viisi.
3. Ainoa gluteeniton ruokalaji missä tahansa kahvilassa on lähes poikkeuksetta Almondyn pakastekakku vaihtelevilla täytteillä (tänään Snickers, eilen Daim)
4. Saatan varastaa nuo Ennan kengät.
5. Paras viikonloppu moneen, moneen viikonloppuun.

Huomenna Helsinkiin. Irtiotan arjesta Maol ja laskin tiukasti kainalossa. Aion saalistaa hyppysiini ison läjän esineitä, jotka auttavat minut kesän yli, ja treffata vuoden tauon jälkeen Usvaa. Kaipasin tätä, aloin nähdä jo unia jäätelön pursottamisesta ja ihmismassoista, jotka hokivat turkinpippuripehmiksen pyhää nimeä kuin ne tyypit Muumiossa. Tietokone ei lähde mukaan, ei sillä, että nykyisellä, hyvin epäsäännöllisellä bloggaustahdillani sitä juuri edes huomaisi.

Sunnuntaina kuulemma sataa. Mikäli maailmassa olisi enää yhtään oikeutta, olisin tilannut nuo kengät jo, minulla olisi tuollainen sateenvarjo ja tallustaisin sunnuntaini näissä pitkin kapeita katuja.

Nähdään taas.

Hei kaikki, ja terkut meidän pimeästä vessasta. Aurinko taisi pistää mua tänään, joten muutin läppäreineni ja muumilimsapulloineni siihen talon ainoaan nurkkaan, johon aurinko ei paista. Njöh, etten sanoisi. Pitäkää hattua.

Ennen päänsärkyä päivä näytti tältä, kuvat Piian söpöllä puolikompaktilla:

Kummallisimmin leikattu tunika on pari vuotta sitten Australiasta tuotu rakas, tikkari kaulassa Seppälän samoin kuin uudet aurinkolasit, jotka eivät oikeastaan sovi asuun lainkaan. Piia vihaa niitä. Laukkuna koululaukku ja jalassa epäpituiset epälegginsit, jotka on ollut tarkoitus pätkäistä pyöräilysortseiksi jo aika kauan. Minä vihaan niitä.

Lauantaiaamuna en löytänyt kännykkääni, joten päätin, että tahdon herätä riippumatta siitä, miten paljon kello on. Lähdin pyöräilemään autiokaupunkiin ja palasin ennen seitsemää. Oli tarpeeksi viileää Vilan nahkatakille, mustalle perusmekolle, jonka taannoin värjäsin siitä pilkullisesta, sekä vielä kerran Piecesin huiville. Menossa mukana myös Australiasta tuomani möhkäleriipus. Olin varautunut siihen, ettei kesä koskaan tule, joten nyt kun se tuli, minulla ei ole yhtäkään kesämekkoa, ei yksiäkään sandaaleja tai niitä kesäpöksyjä, joihin tuuli mahtuu. Sen sijaan minulla on kasoittain neuletakkeja ja uusi nahkatakki, joka on aivan liian lämmin – paitsi kuudelta aamulla.

Blogihiljaisuuden syyt: otan jokaisen auringonsäteen irti äkkiä eteeni pudonneesta kesästä, kuljen ilman kenkiä ja kameraa, syön mitä sattuu, käyn töissä enkä juuri pukeudu. Perjantaina lähden pikapyrähtämään Helsingissä tsekkaamassa ainakin Monkin, Weekdayn, Usvan ja Design District Helsingin myyjäiset. Päätin myös tyhjentää Tintti-purkin pankkitililleni siltä varalta, että se täydellinen nahkalaukku sattuu kävelemään vastaan – olisi parempi kävellä. Laukkuvarastoni käsittää tällä hetkellä seeprakuvioisen clutchin, pari pikkuista tekonahkakammotusta, Friis & Companyn rikkinäisen pussukan sekä Suprén kirkkaanpinkin mainoskassin. Ei juuri lämmitä, ei edes kuvaannollisesti.

Mikä teitä lämmittää?