Tänään kävin töissä kolme puhelinkeskustelua, joiden johdosta suuntaan huomenna kohti pääkaupunkiseutua. Kolmosratikkaa. Uusia seikkailuja. Ennaa, joka huitelee koko naurettavan lyhyen kesälomansa ympäri Eurooppaa – lukuunottamatta näitä kolmea päivää, jotka varastin itselleni sen aikataulusta. En edes aloita siitä, miten epäreilua elämä voi toisinaan olla.

Nyt vuorossa tämän kaiken mahduttaminen yhteen punaiseen laukkuun ja yhteen kangaskassiin, jonka toinen kahva on lähes irti. Avasin jo suolakeksipaketin, mutta teippasin sen tukevasti kiinni heti syötyäni testikappaleen.

Auf wiedersehen ystävät, lupaan ja vannon asukuvia reissun päältä!

Mun viisivuotiaan iPodini 512-megainen muisti täyttyi juuri äsken. Oon niin hämmentynyt etten voi kuin esitellä teille mun eiliset ostokseni – kävin ravintoterapeutilla enkä voinut vastustaa naapurimetropolin keskustan sykettä:

Vagabondin melkeinperusballerinat merimieshenkisellä metal mesh -solmulla ovat jalkaan kuin unelmat – eivät liian tossut, mutteivät liian jäykätkään. Crossing the Rubicon pitää huolen fiiliksenkohotuksesta huolimatta siitä, ettei sisälläkään Seven days a weekiä. Piecesin huivi taas paljastui sisältävän pelkkää viskoosia ja lämmittää niin mieltä kuin olkapäitäkin – oon liian vanha kuvitellakseni, että juhannusyönä olisi mahdollista olla lämmin.

Me päätettiin tyttöjen kanssa jäädä viikonlopuksi kaupunkiin (tai sitten vaan huomattiin koko juhannuksen vääjäämätön lähestyminen eilen) mut eiköhän me jotain keksitä. Kivaa yötöntä yötä kaikille!

Translation: yesterday I went to see a dietician (because my coeliac disease. No reasons to be worried!) and bought some extremely important stuff on my way home. A pair of Vagabond ballet flats – black, basic and with a nice sailor knot made of metal mesh, Crossing the Rubicon by The Sounds and a striped scarf by Pieces.

This year we decided to spend the midsummer here in our hometown (it MAY have something to do with the fact that we forgot to make plans) but I’ll think we’ll be able to make up something. Have a nice polar night everyone!

Viimeisimmästä blogiin asti ehtineestä asusta tuntuu kuluneen vuosia. Siihen on syykin: en enää pukeudu. Olen omistanut koko kevään fiksun perusvaatevaraston kartuttamiselle, joten kukaan tuskin yllättyy jos kerron juosseeni koko alkukesän lähinnä fiksuissa perusvaatteissa yhdistettynä fiksuihin perusvaatteisiin.

Ongelma on tämä: olen kadottanut perusvaatteiden idean. Ne ovat taustavaikuttajia, luottoesineistöä, joka antaa upeille huutomerkkivaatekappaleille tilaa toteuttaa tarkoitustaan. Kun vaatekaapista puuttuvat suuret tähdet, on assistenttienkin työ turhaa.

Tänään yritin. Päätin lähteä liikkeelle Monkin raidallisista nauhakengistä ja jatkaa kohti Lumin laukkua. Matkalla mukaan tarttuivat lempihousut (Vero Moda Very) joiden lahkeet käärin nilkan yli. Gina Tricotin vaaleanpunainen toppi, Topshopin lihavoiva neule, kärpäsaurinkolasit.

Ehkä mä jonain päivänä taas osaan. Juuri nyt taidan katsoa viisisataa päivää kesää.

Translation: it’s been yeeeears since my last outfit post. Because, keeping it simple, I don’t dress anymore. This spring I’ve bought loads of basic (boring) clothes, so it’s not so surprising that I’ve been bouncing around whole spring wearing just basic (boring) clothes with basic (boring) clothes.

Today made no difference. A basic cardigan that makes me look fatter than I really am, from Topshop. My trusted Vero Moda Very harem pants. A basic pale pink top from GT, my little Lumi and striped Monki shoes.

Maybe some day. Right now – well, I think I’m gonna watch (500) days of Summer.

Tiedän kokemuksesta, että osaa niistä, jotka oli tänään töissä, vituttaa kohta. Sulkekaa siis sivu aivan rau-hal-li-ses-ti älkääkä missään tapauksessa lukeko seuraavaa ylipirteää kappaletta.

Tänään oli nimittäin vallan mainio päivä. Aamusta grillasin itseäni seuranani vähän pääntyhjäyskirjallisuutta ja oon nyt rusketusraidallinen. En ole vieläkään aivan ymmärtänyt rusketusraitojen ideaa, mutta ihailen niitä silti velvollisuudentuntoisesti peilistä. Tassuttelin ilman kenkiä Annin kanssa helteiseen kaupunkiin, enkä voinut vastustaa kolmea macaronia. Join limsaa, se oli pahaa ja väärän väristä, mutta nyt en ainakaan osta sitä enää ikinä. Istuimme puun alle siinä paikassa, joka on minun mielestäni puisto, mutta jossa kukaan muu ei milloinkaan istu. Ampparijäätelöä ja ihonvärivertailuja. Keskusteluja animesta. Turkinpippureita. Lisää pääntyhjäyskirjallisuutta. Rakko jalkapohjassa.

p.s. Löysin juuri Spotifysta jotain järkyttävää: Kids’ tribute to Justin Bieber -albumin. Älkää kysykö miten löysin sen.

Aurinkolasit Seppälästä, tunika Australiasta. Menossa mukana myös Swedish Hasbeensin punainen laukku.

Today was a great day: I sunbathed, I got tanned. I went to a new cafeteria to eat some macarons with my friend. We drank bad soda. We sat under a tree in a place that is possibly meant to be a park. I’ve never seen anybody else there.

It’s kind of sad. And BTW I just found something that also is sad: Kids’ tribute to Justin Bieber -album. Don’t ask how I found it.

Päivän faktat:

1. Oon hullaantunut gimpin kontrastityökaluun, kattokaa nyt miten artsyja näistäkin tuli kun himmensin niitä vähän.

2. Suklaapäällysteiset riisikakut on sellaista ruokaa, jota keliaakikot syö herättääkseen sääliä ja huomiota. Niissä voisi yhtä hyvin lukea hei, olen gluteeniton

3. Ostin Vilalta tämän paidan eilen. Sen alareunan tikkaus on vasta kolmesta kohdasta poikki.

4. Löysin äidin laatikosta tuon korun sunnuntaiaamuna. Rakastan sitä, vaikka keskimäärin rannekorut on vain tiellä. Se tuo mun tyyliini juuri sen verran hippeyttä kuin voin kestää (käytännössä ei siis ollenkaan).

5. Kyllä, näette oikein, viltillä lojuu Eclipse. Pääni on taas siinä määrin täynnä, että alan lukea Meyeriä. Ah sitä tunnetta, kun lukutahti on sivu per minuutti, piilomerkityksiä ei ole ja hetken voi uskoa teini-ikäiseksi jähmettyneen vampyyrin ilmestyvän pian ikkunan taa. Tyhjentävää.

6. Oon rakentanut kakkoskodin ikkunanurkkaan. Osittain myös siksi, koska mun sänky on täynnä tavaraa, joita en vaivaudu siirtämään siltä minnekään.

Translation: nothing special today. Maybe the 3000 words those (artsy) photoes can tell are enough.

Eilen kävin kotiuttamassa kesän viralliset rymyämiskengät. Ne ovat kauden maastoutuvinta kenkämallia. Ne maksoivat timmit 28 euroa. Lisäksi ne ovat nahkaa vain sisäpohjasta ja kestävät korkeintaan elokuun loppuun.

Jokainen yllämainittu fakta on sodanjulistus periaatteitani vastaan. Musta kengät ei ole kengät ilman omaperäistä mallia, kunnollista materiaalia – ja kunnolliseen materiaaliin viittaavaa hintaa, mikä on keskimäärin aika paljon rahaa. Mutta rymyämiskengät ovatkin kaikkien sääntöjen ulkopuolella. Niissä uidaan kun huvittaa, muttei niin paljon että viitsisi ottaa kengät pois, ja niiden päälle tallannut idiootti on idiootti vain mustuneiden varpaankynsien vuoksi. Rymyämiskengät jalassa voi tehdä mitä tahansa, valloittaa vaikka maailman, kun on turhaa pelätä naarmuja mattanahassa.

Ja kun maailma on valloitettu, rymyämiskenkien aika on ohi. Ne ovat kuin rymyäminen itsekin: oikein kivaa, mutta en jää kaipaamaan, kun se loppuu.

Translation: yesterday I bought a very special pair of shoes. They may look like ordinary gladiator sandals, but the purpose is special: they are for rumbling. Cheap and shoddy, easy to throw away when they fall apart. The rumbling shoes are like rumbling itself: very nice, but it is also very nice when it ends.

Translation: Hi! I have a new hair. (Well, not THAT new…) Why didn’t anybody tell that blacky brown + fudge brown is not = fudge brown? It’s not self-evident for everyone. Even after the second time.

But this wall, it IS new. The wallpaper is very, very conservative especially if compared to the anterior – it used to be orange.

By the way, I want to go to Ruisrock (a finnish festival placed to Turku). Anybody else? If The Sounds doesn’t play Seven Days A Week there, I’ll blow up.

Koska laukunsisällön esittely nyt vaan on klassikko, laukkuni sisältö oli tänään harvinaisen esiteltävä ja haluan fiilistellä uutta muruani vielä vähän, esittelen täten laukkuni sisällön ja fiilistelen muruani vielä vähän.

Ja sitä sisältöähän riittää: puhelin, teräskuorinen, koska mikään muu ei kestäisi minua. Aurinkolasit, yksinkertaisen parhaat niin minun kuin nimeltämainitsemattomien skeittaripoikienkin mielestä. Uusi Olivia, johon en ole vielä ehtinyt pureutua. iPod, viisivuotias, 512-megainen, jonka vääjäämätöntä tuhoa pelkään. Dalmatialaiskoru, jonka äiti osti lahjaksi kaverilleni, kun olin viisi. Nostin metelin. Muumimuistikirja, lähes täysi. Välttämätön. Guavahuulirasva, elämäni ensimmäinen oikeasti toimiva. Lompakko, kulmistaan räjähtänyt italiantuliainen. Lyijytäytekynä, sillä vihaan kaikkia muita kyniä. Rikos ja rangaistus, sillä mä olen ottanut kesäloman missioksi venäläiset klassikot. Saatoin aloittaa väärästä päästä. Raskolnikov on aivan liian ärsyttävä antaakseen tilaa kirjan yhteiskunnallisesti merkittävälle sanomalle.

Kaikki, mitä tarvitsen. Kaikki, mitä rakastan.

Translation: just because I needed a good reason to photograph my new baby a little more, I decided to write about what I have inside it.

My steely mobile, because no other material would be hard enough for me. Sunglasses, the best ones. The new Olivia, a finnish fashion magazine. My old iPod, an eleven-year-old necklace with a dalmatian. My moomin notebook, indispensable. Lip balm with guava. My purse, mechanical pencil and a book by Fedor Dostojevski (I don’t know what’s the exact translation like, but…well, I would translate it “The crime and the punishment”) because it’s russian and classic and I have a mission of reading some russian classics this summer.

Se saattoi olla torstai tai perjantai. Äiti soitti töistä leirille ja ilmoitti saaneensa ison paketin kaukaa. Tunnetusti julmana ihmisenä määräsin tuomaan sen oitis minulle, revin käärepaperit auki ja tutkin sisällön. Sisällön sisällä oli pusseissa ruotsalaista ilmaa.

Swedish Hasbeensin punainen Day Bag on aivan riittävän täydellinen. Vuoria siinä ei ole, mikä on paha asia, ja lisäksi se haisee (päivä päivältä vähemmän) sille vegetaariselle väriaineelle, jolla se on värjätty. Mutta se on punainen, suuri ja ryhdikäs. Pienikin kynnenjälki jää paksun nahan pintaan olemaan eletyn näköinen. Tuomaan hillittyä dekadenssia. Näyttämään juuri siltä, miltä laukun kuuluu näyttää.

Palasin juuri riparilta ja nyt olen väsy, yskäinen, räkäinen ja nälkäinen, joten palaillaan esimerkiksi huomenna.

Translation: on thursday – or was it friday – my mom called me and told she’d got a great package from over the seas. As a person who sometimes treats other people as slaves I commanded her to bring the package to me RIGHT NOW, because I was working in a confirmation camp.

The package was from Swedish Hasbeens, a company that sells mainly clogs, but some bags and belts too. This one, Day Bag, is exactly what I had been looking for – red, big and made of real leather. Every scratch makes it more living. Gives the bag some decadence, if you get what I mean.

Tänään ohjelmassa oli hurja shoppingspree mummin kanssa. Tavoite: bikinit, uusi Body Shopin huulirasva (sillä edellinen ei kosteuta ja haisee lähes koko miespuolisen ystäväpiirini mielestä hieltä. En voi enää ikinä ostaa mitään, missä on greippiä), passikuvat, läjä Lindexin mustia ota kaksi, maksa kolme -alusvaatteita. Saldo: bikinit, uusi Body Shopin huulirasva, pelottavahkot passikuvat, läjä Lindexin mustia ota kaksi, maksa kolme -alusvaatteita. Ja Selected Femmen valkoinen silkkimekko.

Mut kukapa pärjäisi ilman Selected Femmen valkoista silkkimekkoa.

Translation: today, before I left to Seinäjoki with my granny, I made a to-buy-list. Bikini, a new lip balm from The Body Shop (because the one I had smells like sweat, if you ask any of my male friends. I’ll never be able to buy anything with grape anymore) some underwear from Lindex and passport photographs.

Well, I got the bikini. I got the lip balm (watermelon, yum). I got the underwear and a (little bit frightening) set of photographs. And I got a dress made of silk from Selected Femme.

But who wouldn’t need a dress made of silk from Selected Femme.

p.s. huomenna starttaa rippileiri, jolle lähden isoseksi. Kattellaan ensi viikolla !