Viime viikot olen potenut pahalaatuista kevätväsymystä. Olen viettänyt iltakaudet selaten pääkaupunkiseutulaisbloggareiden viime toukokuun arkistoja ja melkein tuntenut Hietalahden hiekat varpaissani. Olen katsellut viime kesän asujani ja kummastellut, miten paljon niihin saattoi ympätä värejä hyppimättä silmille maisemasta. Olen ikävöinyt ja huomannut, etten olekaan neljän vuodenajan ihminen, vaikka kuvittelin niin. Ja sitten olen vetänyt pipon silmille, antanut iPodin tulvia mehujäänmakuisia kesäbiisejä ja lähtenyt pyöräilemään pimeään.

Asukuvat arkistoistani väliltä toukokuu-elokuu.