En ole ihan varma, tuleeko musta sittenkään graafikkoa. Varmaa on sen sijaan se, että Minna Parikan uusi kevätmallisto on jotakin aivan uutta ja samalla tuttua, värit ovat ihan liian keväiset ja tuovat mieleen mansikkaskumppapiknikit Ruttiksessa, ja vaikken edes pidä mansikkaskumpasta tai ole koskaan ollut piknikillä Ruttiksessa, on tämä mielikuva erittäin positiivissävyinen ja ylipitkät lauseet erikoisalaani.

Jälkiruoka-avokkaat sekä rusettinilkkurit olisivat ihanimmat, mutta tuhoa ja kuolemaa kylvävät korot eivät oikein miellytä silmääni. Kauniit siipikorkkarit nostavat epäilemättä oikeasti lentoon, ja huulet saavat nauramaan. Uudelle neulemallistolle en syttynyt, naamiot lähinnä pelottivat – täytynee pysyä kaukana Bulevardilta, kunnes joku on käynyt ostamassa ne kaikki pois.

Mutta jos jotakin tästä mallistosta hankin, se on hansikkaat. Kädenlämmitinvarastoni käsittää tällä hetkellä yhdet harmaat villalapaset, jotka ovat jossakin akselilla koulu-Jonnan koti-leirikeskus, eikä minua oikeastaan haittaisi omistaa noita sinisiä ajohansikkaita sydämillä. Tai ehkä nautinkin jälkiruokani käsinemuodossa? Ken tietää.

Kollaasin kuvat minnaparikka.com, joka on muuten saanut uuden, ihanan ulkoasun!