Tänään löysin Akateemisesta kirjakaupasta lehden, jota en uskalla lukea. En halua sen koskaan päättyvän. Karheapintainen sivu sivun jälkeen kaunista grafiikkaa, loistavia valokuvia, ajatuksenvirtaa ja polkupyöriä.

Lisäksi ostin Koskarin Marimekosta mustaharmaan pikkukukkaron. Pikkukukkarot ovat mielenkiintoisia esineitä ja  täysin kysynnän ja tarjonnan lakien ulkopuolella: keskimääräinen ihminen omistaa niitä noin kaksikymmentä yhtä elinvuotta kohti ja tarvitsee noin yhden sellaisen kahtakymmentä vuotta kohti. Sillä hetkellä, kun kaikki muut 1640 ovat kateissa.

Tänään oli minun kertani kahdessakymmenessä vuodessa. Pengoin pikkukukkaroiden koria innoissani kuin kaksivuotias ja avauduin samalla myyjälle pikkukukkaroteoriastani. Se katsoi minua huolestuneesti ja työnsi korttini lukijaan. Sarjassamme syitä, joiden vuoksi en koskaan tahdo palveluammattiin – asiakkaat, joille pikkukukkaron ostaminen on kahdenkymmenen vuoden kohokohta.

translation: the most important things of today: a little Marimekko purse and the I love you magazine I don’t want to read because I don’t want it to end. Ever.